HS:n uudenvuodenlupaus

Hesari pahoittelee (linkki pahoitteluun) tänään verkkosivuillaan uutisointia Pohjois-Tapiolan ysiluokkalaisten suvaitsemattomuudesta tai siis sitä, että antoivat ko. oppislaistan moisen kuvan. Sunnuntaitoimituksen uutispäällikkö Ilkka Ahtiainen myöntää nettiuutisoinnin olleen harhaanjohtavaa ja puutteellista antaen sellaisena täysin väärän kuvan asiasta. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, mutta minusta tämän oikaisun paikka olisi ollut jo ennen joulua. Hesari lupaa ottaa opikseen tapahtuneesta virheellisestä uutisoinnista. Tulkitsen tämän siten, että uutisten taustoittamista ja toimittamista ainakin luvataan muuttaa läpinäkyvämmäksi, jotta toimituksen mahdolliset virheet tai lukijöiden väärintulkinnat olisivat helpommin tunnistettavissa eivätkä yltyisi näihin mittoihin. Näin siis Hesari lupasi, mutta muuttuuko uutisten tuotanto ja laatu mitenkään vuonna 2010? Olen ehkä pessimisti, mutta en usko, sillä miksi tehdä laadukkaita uutisia, kun voi samalla panoksella hutaista kolme tai neljä pohjanoteerausta – etenkin verkossa ilmaiseksi saatavissa olevassa versiossa. Sääli vain Hesarin kannalta, mutta tämä syö enemmän uskottavuutta kuin ne painetun version laadukkaat (?) jutut, joista ihmiset ovat tottuneet maksamaan, korjaa. Hesarilla ja Sanomilla on kyllä varaa maksaa imagotappioista, mutta ei kunnon jutuista.

Itse kirjoitin Pohjois-Tapiolan ysiluokkalaisten ja yleensä nuorten asenteista 20.12.2009 Hesarin juttuun perustuen otsikolla “Mikä nuorilla, se myös aikuisill”. Yleisesti ottaen pidän omaa kirjoitustani kuitenkin edelleen sopivana, koska jutussa kuvattu ilmapiiri on kuitenkin huolestuttavissa määrin havaittavissa nykynuorisen ja nuorten aikuisten piirissä.

Vihdoinkin Arkistolaitokselle järkevä osoite

Arkistolaitos on uudistanut nettisivujensa ulkoasua ja samalla myös osoitteensa. Oli jo aikakin saada Arkistolaitoksellemme suomea oleva osoite (http://www.arkisto.fi) kansainvälisesti ymmärrettävän Narc-osoitteen lisäksi. Iso imagon kohotus.

Miksi digilehti/näköispainos/jtsp?

Tänään hoksasin, että Åbo Underrättelserin digilehti eli näköispainos on vapaasti netissä selattavissa. Pitihän sitä sitten selailla ja harmistua. Tämäkö on se paljon puhuttu trendi lehtien suhteen? Surullista. Digilehden lukeminen on edelleen erittäin vaivalloista ja hidasta, kun pitää vähän väliä siirrellä ja zoomailla miten sattuu, jotta lehteä voi lukea kunnolla ja silloinkin fontti on todella surkeaa laatua – sama fontti nyt ei vain yksinkertaisesti käy painettuun lehteen ja digilehteen.

Miksi nykyisen kaltainen digilehti on keksitty ja mitä hyötyä siitä oikeasti on? Faksimile-lehden ymmärtäisi, jos kyse olisi vanhoista painetuista lehdistä, joita esitellään toisaalta niiden historiallisen tietosisällön, mutta myös ilmiasun vuoksi. Päivän lehden näköisversiolle pystyn keksimään kaksi syytä, kun oikein ponnistelen ja rääkkään aivojani. Ensimmäinen ja todennäköisesti myös se todennäköisin syy on paperilehtien käyttäjien houkuttelu lehden sähköisten palveluiden käyttäjäksi. Tämä syy tosin ontuu niin pahasti heikon käytettävyyden takia, etten oikein itsekään jaksa uskoa siihen. Toinen mieleen tullut syy onkin sitten puhtaasti taiteellinen eli digilehti julkaistaan, koska halutaan saada taittajien taiteelliset näkymykset levitettyä laajemmalle. Tämäkin syy ontuu vähintään yhtä paljon kuin tuo ensiksi mainittu, sillä voihan tavallistakin nettisivua taittaa vaikka uutisjutuittain, jos vain halutaan nähdä vaivaa. Itseäni ainakin virkistäisi joskus nähdä oikeasti taitettuja uutissivuja samanlaisina jutusta juttuun toistuvien templaattien sijasta.

En osaa sanoa, kuinka oikeudenmukainen minä olen tuomitessani koko digilehti-idean romukoppaan vanhentuneita ja uuteen teknologiaan sopimattomia formaatteja palvovien haihatteluna, Åbo Underrättelserin digilehden perusteella, mutta jo ajatustasolla se on minusta kelvoton. Meillä on ollut jo pitkään ruudulta luettavaa lehteä varten sopiva periaatteellinen tekniikka, nimittäin rullamikrofilmit, jotka ovat kaikinpuolin nopeita käyttää – tätä tapaahan hyödynnetään mm. tekstinkäsittelyssä ja PDF-tiedostoissa.

Mikä nuorilla, se myös aikuisilla

Yhdeksäsluokkailaiset kertovat Hesarissa millaiset teinit eivät sovi joukkoon ja aiheuttavat toimillaan hankausta teinien parissa (linkki juttuun). Aika arvattava ja tuttu lista jo vuosien takaa. Esimerkiksi mitään valtavirran stereotypioista poikkeavaa harrastusta, kuten fantasiakirjallisuus, lukeminen, partio, WoW ja jousiammunta. Tähän mennessä ei mitään erikoista, paitsi tuo fantasiakirjallisuus lähinnä, kun sehän on erittäin muodikasta nykyään ja jutussa mainitaan, että teinien pitäisi ainakin musiikin kohdalla seurata orjallisesti muotia. ehkä nämä jutut vain eivät ole loogisia.

“Ei saa olla mitään mieltä”, sanotaan Hesarin jutussa puhuttaessa aatteista  ja poliittisista suuntauksista. Tämä jos mikä on huolestuttavaa ja tähän pitäisi saada jotenkin muutos. Milloin ihmiset oppivat ja löytävät omat perussuuntauksensa asenteissaan, jos ei juuri teini-iässä? Aktiiviset kannanotot ja jatkuva diskurssi sekä ajankohtaisista ongelmista että yhteiskunnallisista peruskysymyksistä pitäisi olla suosittua ja muodikasta. Aikuisena ei enää ole kouluun ja koulukavereihin verrattavaa foorumia harjoitella diskurssin taitoja sekä testata omia näkemyksiensä validiutta – Eduskunta tai kunnanvaltuusto eivät ole mitään opiskelupaikkoja.

On jossain määrin ymmärrettävää sekä Kauhajoen että Jokelan ampumavälikohtausten seurauksena, että erikoisempia aatteita, kaikkea niihin liittyvää sekä näiden kannattajia syrjitään. Vallitseva pelonilmapiiri iskostaa meidän jokaisen mieliin kaikkien valtavirrasta eroavien aatteiden kannattajien olevan potentiaalisia koulusurmaajia ja muita terroristeja. Tämä kehityssuunta ei ole hyvä, vaan tuottaa niitä todellisia terroristeja meidän yhteiskuntaamme ja kasvattaa muitakin yhteiskunnallisia ongelmia, sen sijaan että korjaisi niitä.

Onneksi Hesarin jutussa mainittuja teini-sääntöjä eivät läheskään kaikki noudata. Meillä on siis toivoa, että omilla aivoillaan ajattelevia ja ajatuksensa julkituovia nuoria on edelleen kehittymässä aikuisuuteen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamisen eri tasoille. Riittääkö näitä aivoja käyttäviä ihmisiä ylläpitämään järkevästi nykymuotoista demokraattista yhteiskuntaamme on sitten jo aivan eriasia, sillä demokratiassa ei kuunnella järjenääntä ellei järjellä ole vähintäänkin yksinkertaista äänienemmistöä.

Sokea kanakin voi löytää jyvän

Perinteisesti olen pitänyt demokratiaa huonona systeeminä johtuen valtaapitävien (kansa) asiantuntemattomuudesta ja mahdollisesta välinpitämättömyydestä. Demokratiassahan jos 51% kansasta sanoo, että autonrenkaiden on oltava neliskanttisia, niin ne on muutettava neliskanttisiksi riippumatta siitä millaisia vasta-argumentteja esitettäisiin. Nyt tämä kansa näyttää kuitenkin yllättäneen minut positiivisesti, ainakin mitä seuraavaan otsikkoon tulee

• HS: Enemmistö kansasta ei leikkaisi presidentin valtaa (19.12.2009)

Eriasia sitten on, onko tällä mitään merkitystä presidentti-instituution kannalta. Totuus kuitenkin on, että me emme tee mitään vallattomalla presidentillä, joka vain kuluttaa rahaa tekemättä mitään. Jos presidentin vallasta luovutaan, niin pääministeri on valittava suoralla kansanäänestyksellä valtiopäivävaaleista irrallaan, koska kansan täytyy nykymallisessa demokratiassa asettaa kaksi toisiaan kontrolloivaa mieluiten tasavahvaa toimijaa ajamaan kansan etua. Kansan valitseman presidentin tulee siis olla vahva, mutta yhtä lailla sen tulee nauttia Eduskunnan luottamusta ja päinvastoin.

Onnistunut vuoden turhake

Tämän vuoden turhakkeeksi on valittu ilotulitus, kertoo HelsinginSanomat (linkki uutiseen). Erittäin onnistunut valinta, koska kyseessä on kirjaimellisesti turha ja  kaiken lisäksi vielä varsin vaarallinen ja häiritsevä turhake. Minä en ole ilotulitusta vastaan noin periaatteessa, sillä on sitä suomalaisessa kulttuurissa toki vaarallisempiakin yksittäisiä asioita – en nyt mainitse, jottei eksytä harhapoluille – mutta nykyisessä laajuudessaan ja vapaudessaan ilotulitus on ehkä hieman liikaa. Jo pari vuotta sitten kirjoitin, että ilotulitusten myyminen yksityishenkilöille voitaisiin kieltää, jotta kauhukakaroiden – siis anteeksi, naapurin kullannuppujen – holtittomat paukuttelut ja niistä seuraavat onnettomuudet vähentyisivät edes kohtuullisesti. Ratkaisuni ilotulituksien järjestämiseen on, että esimerkiksi tietyn asuinalueen ihmiset (tai  vaikka mainoksena yrittäjät) voisivat muodostaa ilotulitusseuran, joka järjestäisi paikalle ammattitaitoisen ammattilaisen toteuttamaan ilotulituksen – ilotulituksen jälkeen seura tai ampuja voisi siivota paikat puhtaiksi roskista.

Mitä ilotulituksen ilmansaasteisiin tulee, niin tottahan se on, että ne saastuttavat aika turhaan, kun verrataan esimerkiksi johonkin työmatkaliikenteeseen tai muuhun – ei ole itseasiassa merkitystä sillä kuinka pieni yksittäinen saastutus on, vaan sillä kuinka tarpeellinen se on.

Saas nähdä montako ilotulituksen aiheuttamaa tulipaloa, fyysistä vammaa tai ilkivallan tekoa tämän vuoden vaihteen tienoilla tapahtuu. Melkopaljon uskoisin.

Tyypillistä, junat eivät toimi

Taas kerran junaliikenne jumitti koko tiistain, kertoo YLE (linkki uutiseen). Jutun mukaan kalusto ei kestä näitä arktisen kylmiä säitä, jotka koko Suomea tällä hetkellä koettelevat. Eli kun pakkasta on parikymmentä astetta tai enemmän, ei junaliikenteeseen ole luottamista, ainakaan nykyisellä kalustolla ja sen kunnossapito tasolla. Mihinkähän VR sijoittaa matkalippujen hintojen tarkistuksista saamansa lisä eurot, kun tekniikka ei kestä? Samaa tietenkin voi kysyä, myös Ratahallintokeskuksesta, kun vaihteistot eivät toimi pakkasissa. Vaikka kuinka puhutaan ilmastonmuutoksesta, on totuus kuitenkin se, että pakkasia tulee Suomessa edelleenkin olemaan – ei ehkä jatkuvasti, niin kuin vanhoina hyvä aikoina, mutta kuitenkin – ja pakkasten kanssa infran on vain pakko tulla toimeen tai siis olisi pakko tulla toimeen, jos joku nyt enää aukottomasti luottaisi rautatieliikenteeseen.

On se vaan mysteeri, kuinka aina syytetään vuodenaikojen normaalia säätä ongelmista. Talvella on normaalisti pakkasta, joten jos pakkasta nyt ei ihan yli 40 astetta ole, niin pakkanen ei kelpaa syyksi. Syksyllä puut pudottavat lehtensä, joten lehtien kasaantuminen raiteille tai vaihteisiin ei kelpaa syyksi junan kulun häiriöille. Ajoittain on ihan normaalia, että tuuli käy navakastikin, joten tuulen heittelemät oksat ja kaatuneet puut eivät kelpaa junan kulun häiriöiden syiksi. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta en viitsi, koska se olisi kuitenkin hyödytöntä. Todellisten syiden lista on jo niin lyhyt, että sen minä kirjoitan kokonaisuudessaan. Ainoa todellinen syy, miksi junat eivät kulje, on kelvoton suunnittelu ja toteutus. Olemme saaneet ihmisen Kuuhun ja kiertoradallekin on perustettu avaruusasemia, mutta edelleenkään kukaan ei ole suostunut rakentamaan rautatieverkkoa, joka kestäisi edes normaalit suomalaiset sääilmiöt puhumattakaan oikeista ennakoimattomista tekijöistä, jotka nekin ovat monesti seurausta huonosta suunnittelusta.

Saan kiittää hyvää onneani ja harvoja junamatkojani, etten vielä kertaakaan ole jäänyt mistään paitsi myöhästyneen tai peruutetun junavuoron takia. Omalle kohdalleni peruutuksia onneksi ei ole sattunut – onneksi lähes 100% tapauksista olisin voinut hätätilanteessa vaikka kävellä junalla kulkemani matkan, mikäli peruutuksia olisi ollut useampia.

Kuvateksti: Tähän tapaan rautateiden toimivuus varmistettiin vuonna 1955 Sveitsissä. Three Lions/Getty Images.

Talvi saapui kaupunkiin

Taattua YLE-laatua

YLE Areena toimii taas vallan mainiosti. Linnanjuhlien lähetys ei onnistunut käytännössä lainkaan ja nyt sieltä on taas ohjelmat hukassa. Tällä hetkellä uutisosasto on ainoa, jolla on sisältöä katseltavissa/kuunneltavissa. Ei sen puoleen, että viimeisin Areenan päivitys olisi muutenkaan ollut kovin hyvä toiminnaltaan.  Tämäkö on sitä laadukasta ja toimivaa tuotantoa, josta meidän pitää kohta alkaa maksamaan kaikille pakollista mediamaksua eli YLE-veroa? Luokatonta toimintaa taholta, joka käyttää yhteiskunnan varoja melkeinpä ilman kontrollia.

Pari päivää Windows Seiskaa

Tässä on nyt kulunut pari päivää Windows Seiskan käyttöön otosta ja muutamia pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta voin olla siihen ja uuteen kannettavaani varsin tyytyväinen. Ne poikkeukset. Ensinnäkin resurssienhallinta tuppaa aina välillä kaatumaan, mutta onneksi se palaa käyntiin helposti ja nopeasti. Samaan tapaan kaatuilee aina välillä myös Opera-selain, mutta sen palauttaminen käyttöön ei toimi aivan yhtä nopeasti. Tässä Windows-asennuksessa ei muuten ollut minkäänlaista “valitse selain”-valintaikkunaa, vaan Windowsin asennus sisälsi suoraan IE8:n. Windows Live Messenger ei tässä oletusasetuksilla ole perinteisenä vihreänä ukkona, vaan avoinna olevana sivuna Windowsin työkalurivillä, mikä on lähinnä tottumiskysymys, mutta minua se ainakin ärsytti suunnattomasti – onneksi sen sai palautettua perinteiseen muotoonsa määrittämällä Messengerin toimimaan Windows XP SP3 ympäristössä.

Uusi kone ja uusi Windows, mutta ainakin toistaiseksi kaikki hyvin ja kunnossa, kunnes sitten kohta kuuluu tietenkin se poks, joka tuhoaa koko lähiseudun koneen ympäriltä. Nyt pitäisi vielä keksiä, mikä olisi vanhan tietokoneeni arvolle sopiva hautajaisrituaali. Pitäisiköhän järjestää muistotilaisuus samalla kun vien sen SER-jätteiden keräykseen.