Google sensuroi logojaan?

Eräs kaverini huomautti mielenkiintoisesta yksityiskohdasta Googlen juhlapäivälogoissa (katso galleria). Samaan aikaan, kun muu maailma sai juhlistaa usean päivän ajan Googlen kanssa Seesamtien (wikipedia) 40-vuotista taivalta, muisti Google Berliinin muurin (wikipedia) murtumista, mutta vain Saksassa. Mielenkiintoista, koska olihan muurin murtuminen merkittävä tapahtuma globaalissakin mittakaavassa. Liekö kyse kahtiajaon tarkoituksellisesta unholaan painamisesta vai lapsiystävällisestä toimintatavasta?  Niin ja Englannissa Google onnistui laiminlyömään ruutisalaliiton (wikipedia) muistopäivän.

Milläkähän tavalla Google valitsee maittain näytettävät logot? Jotkin kansallispäivät ja sellaiset ovat nyt aivan ymmärrettäviä, mutta entä merkittävät tapahtumat kuten Berliinin muurin murtuma? Ja miksi esimerkiksi jotkin Seesamitien logot näkyivät vain osassa maailmaa – tuskin niissä nyt mitään loukkaavaa oli?

Googlen logoja voi muuten seurata RSS-syötteenä, niin ei mikään logo jää vahingossan nekemättä =)

Kalkkiliitutaulu <3

Maailma teknistyy ja kehityksen mukana on pysyttävä. Tietokone otsikoi tänään “Aapiskukolle digitaalinen orsi” (linkki) ja kertoo brittiläisen Promethean markkinoivat Suomeen Activeclassroom-pakettia, sisältäen mm. sähköisen korvikkeen liitutaululle.

Henkilökohtaisesti väitän kyllä, ettei ole kalkkiliitutaulun voittanutta. Taulu on niin yksinkertainen, toimintavarma, kestävä ja käytännössä vain mielikuvitus asettaa rajat sen käytölle. Yhdistettynä dataprojektoriin ja valkokankaaseen on se minusta varsin täydellinen.

Opetuksen teknistyminen on tietysti seurausta ympäröivästä maailmasta ja sen takia se on välttämätöntä, mutta tietyt rajat olisi kuitenkin hyvä vetää, etenkin peruskoulun puolella. Vaikka meillä on vempaimia ympärillämme ties kuinka paljon, pitää tulevaisuudessakin lapsille opettaa “vanhanaikaisia” asioita kuten käsin kirjoittamista, piirtämistä käsin, laskemista päässä ja paperilla. Ihan sen takia, että tietotekniikka pettää aina jossain vaiheessa jollakin tavalla ja sellaisissa hetkissä auttaa huomattavasti tottumus vanhanaikaisten työskentelytapojen käyttämiseen.

Uudistuksia, Uudistuksia

Blogini tulee kokemaan merkittävän uudistuksen sen jälkeen kun lukukertoja on tullut yli 70 000. Minä aion muuttaa blogin nimen, koska “Joka tästä käy saa tuntea ja kauhistua” antaa ymmärtää, että te lukijat voisitte tuntea minut tämän sivuston kautta – niinhän ei todellakaan ole. Siispä uusi nimi on mietintämyssyssä hautumassa. Blogin osoite ei tietenkään muutu. WordPress on hyvä koti meille bloggaajille =)

Sitten se toinen uuditustus. Tulevaisuudessa, kun WordPress kehittää palvelua eteenpäin, pystytte näkemään tietyllä tarkuudella missä minä olen kulloisenkin merkinnän kirjoittanut. Tietenkin sillä edellytyksellä, että minä sallin teidän nähdä sen. WordPress on siis ottanut käyttöön geotaggauksen, josta voitte lukea lisää Jane Wellsin merkinnästä “A Blog Near You”.

Ja juuri kun … Murrr

Ja juuri kun pääsin kehumasta (linkki) Ricoh-monitoimilaitteiden toimivuutta Jyväskylän yliopistolla, niin tietenkin niiden piti alkaa kranttuilemaan minulle. Minun piti tulostaa tänään muutama sivu, mutta eivätpä ne ensimmäisellä yrittämällä tulostuneet, kun päätteeltä tulostamisesta huolimatta niitä ei löytynytkään tulostuspalvelimelta kirjauduttuani Ricohiin. Ei muuta kuin uusi yritys ja kas, nyt se edellinenkin versio löytyi palvelimelta. Aamukankeutta puoliltapäivin?

Olen tällä hetkellä Agorassa ja koska minulla on jonkin verran luppoaikaa, olen palloillut vähän siellä ja täällä. Kaikkihan tietävät, että Agoran huoneiden numerointi ei ole aivan niin loogista kuin voisi kuvitella, mutta onneksi olen siihen jo tottunut. Tänään pisti silmääni, että virastomestarin kopin ovessa lukee “office champion”, mikä on kyllä varmasti paikkansa pitävä titteli monialaisille virkamiehillemme, joita ilman emme tulisi toimeen.

Alkuillan luentona on “IT Kaikkialla – Suunnitus ja urheilu” (linkki). Illan teemana on siis ubiikkiurheilu Antti Ekonojan johdatuksella. Aamupäivällä teemaan olisi voinut jo virittäytyä seuraamalla netistä Eduskunnan ubiikkiseminaaria livenä (puheenvuorojen diat kansanedustaja Kasvin sivuilla). En jaksanut seurata kovinkaan pitkään. Luentoon liittyvä kurssi suoritetaan kirjoittamalla luennoista oppimispäiväkirja joka tulee palauttaa html/xhtml muodossa s.e. Wordista tallennettu html-tiedosto kelpaa. Lieköhän kurssin opettaja kyllästynyt taistelemaan erikoisten ja erilaisten tiedostotyyppien kanssa, kun vaatii selaimella avattavan. Itse aion luonnillisesti kirjoittaa sen xhtml:n käsin ja tässä tapauksessa taidan sisällyttää css-tyylimäärittelyt samaan tiedostoon – itsekunnioitukseni ei anna periksi tallentaa wordilla html-muotoon.

Eiköhän Eduskunnan olisi vihdoin aika siirtyä IT-aikaan?

Eduskunta tuhlaa vuosittain paperiin melkoisen määrän energiaa. Sanomalehti Keskisuomalaisen nettisivujen mukaan paperia käytetään puolentoista kilometrin korkuisen pinon verran joka vuosi (linkki). Mitäs jos materiaali jaettaisiin paperien sijasta sähköisessä muodossa? Ne jotka oikeasti tarvitsisivat paperisia versioita muistiinpanojen yms. tekemiseen voisivat sitten tulostaa tarvitsemansa sivut.

Sen jälkeen kun Jyväskylän Yliopistossa otettiin käyttöön Ricoh-järjestelmä en ole juurikaan tulostanut / kopioinut mitään aivan pakollisten papereiden lisäksi. Luentomateriaali on jaettu pitkälti sähköisenä ja niissä kursseissa joissa materiaali on toimitettu paperilla kopioitavaksi, olen katsonut kätevämmäksi skannata ne koneelle pdf-muotoon monitoimilaitteella.

On totta, että olin aluksi aika käärmeissäni yliopiston siirtyessä Ricohiin, kun mm. vanhat tulostuskiintiöt nollattiin ja alussa käyttöohjeetkin olivat vielä vähän niin ja näin. Eduskunnassakin muutosvastarintaa varmasti esiintyisi alkuun, mutta laadukkaalla koulutuksella saataisiin varmasti jääräpäisemmätkin ihmiset vakuutettua paperien vähentämisen hyödyllisyydestä. Jos laitteistoja ei osata käyttää ja mikä tärkeintä soveltaa luovasti kunkin käyttäjän omiin rutiineihin, ei niillä saavuteta läheskään täydellistä tulosta.

Jyväskylän matkakeskus 4.11.2009 H451:tä odotellessa

Ihmisiä on aika silloin tällöin viihdyttävää ja opettavaista vilkuilla ja katsella, kunhan vain sen malttaa tehdä varoen aiheuttamasta väärinkäsityksiä ja stressiä – se stressi voi olla molemminpuolista, mutta yleensä väärinkäsitykset vain toisenpuoleisia. Jos minulla olisi ollut eilen käsilläni lehtiöni ja lempi lyijytäytekynäni, niin olisitte saaneet lukea ehkä liiankin tarkan kuvauksen. Nyt joudutte tyytymään tällaiseen ylimalkaiseen.

Matkakeskuksessa oli söpö vihreää tunnustava tyttö. Räikeään väriin pukeutuneet ihmiset jakautuvat mielessäni kahteen kategoriaan, joista hän näyttäisi kuuluvan lehden luku- ja selailutavan perusteella siihen ajattelevaan kategoriaan eikä niihin huomionhakuisiin tyhjäpäihin. Ei hän aivan kokonaan räikeää vihreää kyllä ollutkaan, sillä hän oli pukeutunut tumman siniseen takkiin ja muistaakseni kellertäviin kenkiin. Niin ja silmälasien sangat taisivat olla aivan tumman ruskeita, niin ja olen melko varma, että ne todellakin olivat silmä_lasit_. Hänen hiuksensa hmmm. hellyttävän pörröiset ja konservatiivisen ruskeat. Hiukset loivat yhdessä suuren ruskea-vihreän kaulahuivin kanssa kauniin kehyksen suloisille kasvoille ja lämpimälle hymylle.

Ai mistäkö tiedän, että hän tunnustaa vihreää? -Hänen ruskean olkalaukkunsa lipassa komeili “Vihreät De Grönä”-teksti. Olkolaukusta puheenollen, hänellä on laukussa jonkin kaupungin paikallisliikenteen aikatauluvihko – ei mikään kovin paksu eli tuskin ainakaan YTV:n.

Ketä tässä uskoisi?!

Tavallisesti uutiset ovat toistensa kopiota. Joskus uutisista löytyy jopa erilaisia näkökulmia, mutta tällöinkin ovat jutut olleet pääosin yhtäpitäviä. UudenSuomen ja Hesarin jutut Imatran kirkkoherra Marja-Sisko Aallon palaamisesta töihin ovat kuitenkin aivan päinvastaiset. UusiSuomi(linkki) väittää, että kirkossa oli jopa tavallista vähemmän väkeä eikä siten kirkkoherran paluu kiinnostanut seurakuntalaisia. HelsinginSanomat(linkki) kertovat muiden lehtien säestyksellä, että paikalla oli reilusti tavallista enemmän (2 – 3 kertaisesti) ja että tulijoita oli kaukaakin. Lisäksi UusiSuomi kirjoittaa, ettei seurakunnasta kommentoitu asiaa, mutta kuitenkin hesari oli saanut haastattelun Aalon sijaisena toimineelta Arto Marttiselta.

Luultavasti tällainen täysin paikkaansa pitämätön uutisointi on tavallisempaa kuin sen huomaaminen, koska läheskään aina uutiset eivät herätä yhtä paljon huomiota yleisössä ja muissa viestimissä, jotta uutisten sisältöjen vertaileminen olisi mahdollista perehtymättä itse aiheeseen median ulkopuolelta. Median virheillä voi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia, kun ihmiset muodostavat mielipiteitään ja käsityksiään oikeiksi uskomiensa uutisten pohjalta. Tilanne on oikeastaan sama, kun tuomari joutuisi tuomitsemaan väärennettyjen todisteiden pohjalta.

Tietysti voi olla, ettei Imatran kirkkoherran sukupuolenvaihdoksen saama positiivinen vastaanotto ole UudenSuomen imagoon sopivaa, mutta silloin olisi parempi olla julkaisematta kokonaan kuin valehdella.

Lucia kommer, julen kommer!

Suomalaiseenkin perinteeseen kuuluva Lucian päivä on kohta käsillä ja niin muodoin on aika luoda katsaus tämän vuotisiin Lucia-neito-äänestyksiin sekä Suomessa että ulkomailla. Läntisess naapurissamme pyhän Lucian juhlinta on huomattavasti laajempaa ja monimuotoisempaa kuin meillä kotosuomessa, sekä hyvässä että pahassa.

Lucia-neidon valinnassa on kyse näennäisesti hyväksyttävämmästä kauneuskilpailuista kuin tavallisissa missikisoissa, mutta kauneuskilpailusta ja ruumiin palvonnasta tässäkin on ehdottomasti kyse. En väitä, että luciakisat muokkaisivat ihmisten kauneuskäsityksiä ja -vaatimuksia samalla tavalla kuin muut ruumiinpalvojaiset, vaan kenties tässä on jopa se aste, jolla kisailu vielä voisi olla suhteellisen harmitonta.

Kisan suhteellisesta harmittomuudesta huolimatta on Lucia -ehdokkaiden nettikiusaamista havaittu ainakin Hankenin ylioppilaskunnan foorumille (lue Iltasanomien juttu). Eikös Hankenin ylioppilaskunnan nettifoorumi ole ollut ennenkin naisiin kohdistuvan internetkiusaamisen näyttämönä?

Ei niin kattava luettelo Lucian valinnasta eri tienoilla – ypäivitän listaa ainakin Suomen osalta:

• Folkhälsan: Finlands Lucia 2009. Ehdokkaat esitellään tarkemmin Huvustadsbladetin Lucia-sivuilla. Äänestys päättyy 25.11.2009.
• Vasabladet: Brages Lucia 2009.
• Norrköpings Tidningar: Norrköpings lucia 2009.  Äänestys päättyy 22.11.2009.
• Norrbotten Kuriren: Norbettens Lucia 2009. Äänestys päättyy 1.12.2009.
• Gefle Dagblad: Lucia 2009. Äänestys päättyy 27.12.2009.

Kahvi, tuo ihana

Kahvi tuo ihana jumalten juoma,

joka antaa kuoleelle elämän ja herättää uinuvan ihmisen.

Tuo vähäkalorinen nektari ja herkku.

Järkytys ja BB-formaattiehdotus

Laatulehti HelsinginSanomat julistaa (linkki) Big Brother -evankeliumia Kätlinin mukaan kaikelle kansalle sanoen

Filippiinit sijaitsee “jossain kylmässä, ehkä Grönlannissa”.

Asukkaita hän uskoi maassa olevan “varmaan vähemmän kuin Suomessa”.

Tähän voi vain todeta, että onneksi muillakin mailla on BB-julkkiksensa, jottei meidän tarvitse yksin kärsiä B-luokan viihteestä yllättäen ja tahtomatta. Liekö kollektiivisella ihmismielellä jotain kerrottavaa meille? Onko kollektiivi sekoamassa vai onko tämä keino viestittää meille, että pahemminkin voisi olla? Tai ehkä kyse on jälleen kerran suomalaisen koulujärjestelmän epäonnistumisesta.

Saisiko jossain vaiheessa älykkään ja haastavan BB-formaatin? Tässä formaatissa voitaisiin heittää joukolle pohdittavaksi hyvinkin erilaisia sekä päivänpolttavia että klassisia kysymyksiä maan ja taivaan väliltä. Suljetaan nämä vaikkapa jollekin pienelle saarelle syksyn ja alkutalven tai talven ajaksi pohdiskelemaan ja keskustelemaan. Keskustelujen lomassa he voisivat kirjoittaa sekä kokemuksistaan että käsitellyistä teemoista päiväkirjaa, joka sitten kauden päätteeksi tulisi myyntiin. Jotta koko kausi ei menisi aivan pelkäksi pohdiskeluksi voisi heillä olla ohjelmassa myös erilaisia pelejä ja leikkejä, joissa kuitenkin olisi jonkinlainen ajatus takana. Ehdottaisin alustavasti seuraavanlaista peruskoostumusta, joka vaihtelisi kausittain:

• ateisti, vapaa-ajattelija, sekulaarihumanisti tms.
• filosofi
• luonnontieteilijä
• tavallinen työntekijä
• pappi tms. (myös ei-kristilliset uskonnot)
• psykologi / psykiatri
• maahanmuuttaja
• kirjailija
• toimittaja
• opiskelija
• satunnaisesti valittu työtön