Ajatus Uudesta Suomesta

Kari Haakanan blogissaan kirjoittaa otsikolla “ Usari: Suursiivous lastenkamarissa?“. Itse aihetta en ala kommentoimaan tässä muuta kuin toteamalla kaksi asiaa: 1:ksi kyllähän Internettiin vielä toistaiseksi nettilehtiä mahtuu ja 2:ksi Uusi Suomi ei tule luomaan yhtään sen paremmin nettiin järjestystä kuin vaikkapa tämä minun bloginikaan.

Haakanan blogissa on linkki Uuden Suomen sivuille, joilla ei vielä tässä vaiheessa ole mitään sisältöä logon, aloitusajankohdan maininnan ja yhteystietojen lisäksi. Logo onkin se mihin minun silmäni ja aivoni kiinnittyivät. Henkilöistä Uuden Suomen takana ja heidän ajatuksistaan minä en tiedä mitään, mutta logosta minulle tulee jotenkin väistämättä mieleen nationaalisuus ehkä hyvinkin pitkälle vietynä. Logo on jossain määrin uhkaava sekä väritykseltään että symboliikaltaan. Historiallinen Uusi Suomihan oli oikeiston äänenkannattaja. Nähtäväksi jää kuinka nationalistisuus näkyy tässä verkkolehdessä ja kuinka kauan tämä verkkolehti yleensäkään pysyy pystyssä. Ilmaisille verkkolehdille on kyllä luultavimmin lukijoita, jos vain uutisointi ei heittäydy liian radikaaliksi, mutta todellinen kysymys onkin sitten maksajien määrä.

Projekti etenee: Hautajaiset

Projekti jatkuu huomenna hautajaisilla. Haudankaivaja kävi jo katsomassa kaivettavat alueet. Saas nähä miten käy, uppoaako kaivinkone kokonaan vaiko vain osittain tähän DVO:n saastuttamaan maahan.

ThingLink löytö: Pirput Parput

Surffailin pitkästä aikaa ThingLink-sivustolla ja löysin sieltä yhden minun silmiäni hivelevän artikkelin: Marimekon Pirput Parput. Nimi on kyllä aika mielikuvituksellinen, mutta kuva ei ole läheskään yhtä paha.

Kyösti Salovaara et ali: Intohimosta rikokseen

Mielyttävää kesälukemista, tosin olisin ehkä kaivannut hieman lisää virikkeitä aivoille, sillä nyt ajatuksen ennättivät lennellä kaikissa ikävissä asioissa tätä lukiessani sen keskittymisen sijasta. Ehkä hieman liian kevyttä siis. Novellikokoelma on, kuten nimestäkin voi tulkita, sävyltään osittain jopa hyvinkin eroottinen, mutta mitä pornonovelleja nämä eivät kuitenkaan ole. Kirjan nimessä viitataan rikokseen ja kaikissa näissä novelleissa tapahtuukin rikos, mutta aivan kaikissa ei ole selvää kuka lopulta moraalisesti oli syyllinen rikoksen tapahtumiseen; rikoksen tekijä vai se joka ilkeyttään mahdollisti rikoksen?

Kokoelma sisältää seuraavat novellit:

• Kyösti Salovaara: Esipuhe: Vihan rakastaminen, rakastamisen vihaaminen
• Leena Lehtolainen: Hyvä peffa
• Jarkko Sipilä: Venkula
• Tuuli Rannikko: Rakkaudesta taiteeseen
• Pekka Salo: Tapahtui Maestrossa
• Johanna Sinisalo: Baby Doll
• Tapani Bagge: Eka kerta
• Tuula Sariola: Kuka uniin uskoo
• Vexi Korhonen: Talonmies Mäkisen joulu
• Raija Oranen: Riisuminen
• Reijo Mäki: Ojala tulivera mas dinero, my sweet darling Jose (nimeä transliteroitu)

Löytö: Kissa kertoo kirjailijoista

Google Readeristani löytyi tällä kertaa varsin ihastuttava blogimerkintä Anne Leinosen Usvazine blogista. Sinun on suorastaan pakko lukea se klikkaamalla tästä. Ja jos haluat tietää ihmisnäkökulmia samasta asiasta, niin suosittelen lukemaan ainakin mitä kissan emäntä kirjoittaa tässä. Ei voi olla hymyilemättä. =)

Johanna Sinisalo: Sankarit

Johanna Sinisalon Sankarit edustaa peiteltyä maagista realismia. Sanon peiteltyä, koska ainakin minulle ne maagiset elementit eivät tässä kovin näyttävästi korostuneet. Maagisia elementtejä paremmin korostuivat kytkökset Elias Lönrotin Kalevalaan ja scifin piirteet. Toisaalta, jälkeenpäin kirjaa pohtiessa, voin nähdä myös toisen katsantokannan, jonka mukaan maaginen realismi hyppää suorastaan silmille. Toinen katsantokanta sanoo, että kirjan päähenkilöt ovat suoraan kalevalaisen mytologian hahmojen reinkarnaatioita. Tämän kirjan voi lukea ja tulkita siis ainakin kahdella eri tavalla.

Luin Sankarit-kirjan siis ilman maagisen realismin korostumista ja tämän katsantokannan valossa kirjan tapahtumat ja niiden ketjuttumiset eivät ole kovin uskottavan tuntuisia ja kirjan kolmen eri kertomuksen yhteennivoutumista pidin lähes naurettavan teennäisenä. Mikäli tätä kirjaa tulkitsee toiselta katsantokannaltani, siltä jälkimmäiseltä, voi nähdä tapahtumat suomalais-ugrilaisen mytologian tapahtumien toisintoina ja henkilöhahmot, kuten aiemmin jo totesin, reinkarnaatioina jumalallisista hahmoista. Tämän jälkimmäisen katsantokannan perusteella kaikki näyttää tietenkin suhteellisen luontevalta.

Oikeastaan oli mielenkiintoista lukea teos, jossa näinkin taidokkaasti ja hyvällä maulla on saatu kiedottua vanha kalevalainen tarina moderniin ja hieman scifistiseenkin kertomukseen. Valitettavasti vain on todettava, ettei tämä kirja ollut kaikista yksityiskohdistaan huolimatta kovinkaan vaikuttava teos. Melkeimpä voisin sanoa, että teos on mitään sanomaton ja kylmäksi jättävä. Johanna Sinisalon Sankarit soveltuu kuitenkin aivojen tyhjennykseen ja lepotilaan siirtämiseen.

EtOH -isku

Liiallinen alkoholin käyttö, ankkuri, liiallinen alkoholin käyttö, ylisuuri vene, liiallinen alkoholin käyttö, väärä ankkuripaikka, liiallinen alkoholin käyttö, järjen sumentuminen ja liiallinen alkoholin käyttö ovat aiheuttaneet mahdollisen takaiskun projektille. Noh, ainakin tiedämme syyllisen jota laskuttaa, jos projektimme takaisku osoittautuu todelliseksi.

DVO-hyökkäys

Gulp! Liikaa DVO:ta on aina pahaksi. Itseasiassa hyvin pienikin määrä väärässä paikassa sitä tappaa taikka aiheuttaa suurta tuhoa. Nyt sitä on aika paljonkin ilmassa ja maastossa. Ilma ja maa ovat saastuneet; järvestä puhumattakaan! :S

Jotain kaunista ja satumaista

Hetki keltaisen kääpiön laskettua horisonttiin. Viimeiset säteet nousevat taivaanrannan takaa ja kultaavat repeilleiden teräksenharmaiden pilvien reunat. Kevyt usva leijailee luonnottoman tyynen järven pinnalla. Kolme venettä kelluu lahdella keulat kohti pohjukkaa. Vasemmalla tumman vihreät kuuset kohoavat läpitunkemattomana muurina jyrkkää mäkirinnettä ylöspäin aina vesirajasta lähtien. Oikealla puolellani lehtipuut ja satunnaiset kuuset reunustavat lahtea tummuvassa illassa. Katson lahden pohjukkaan ja näen kuinka lahden vesi väistyy tiheässä kaislikossa maan tieltä. Selkäni takana, järven toisella puolen on harmaa verho; sataa kaatamalla. Se oli ihana ja kaunis hetki – sen olisin halunnut jakaa jonkun ihmisen kanssa.

Monen päivän työ upotettu silmäin tavoittamattomiin

Säidenhaltia oli puolellamme. Kokopäivän luonnottoman tyyntä. Rankkasateet osuivat Keurusselän itärannalle, mutta läntiset osat säilyivät kuivina aina kello 23.00 saakka, jolloin veneeni keula kohahti rantaan ja kaksi väsynyttä, mutta tyytyväistä uurastajaa päättivät 17-tuntisen työpäivänsä järvellä.

Verkonpainoina on mitä ihmeellisempiä esineitä =)