Mikä Oli Kiellettävä

Eri aikoina ovat poliittiset ja kulttuurilliset ilmastot vaihdelleet nopeasti, mikä on johtanut vähemmän suvaitsevaisessa ja tietyissä tapauksissa myös hyvin pelokkaassa yhteiskunnassa sensuuriin ja kieltolistoihin; myös kirjojen kohdalla. Jyväskylän Yliopiston Kirjastossa on esillä vielä tämän kuun loppuun saakka kolmen vitriinikaapin kokoinen pienoisnäyttely kirjoista, jotka on Suomessa sijoitettu kieltolistalle 1900-luvulla. Kirjaston sivuilta löytyy myös www-muotoon saatettu Kai Ekholmin Kielletyt kirjat-teos.

Mitä sensuurin haaviin sitten joutui? Erityisesti sodanaikana saksalaisvastainen kirjallisuus ja sitten myöhemmin kaikki neuvostovastainen kirjallisuus, mutta myös kaikenlaista muuta oikean ja puhtaan ajattelun vastaista tai ulkopuolista kirjallisuutta. Tänäkin päivänä on kirjaston tietojen mukaan voimassa yksi sensuuripäätös. Päätöksellä kiellettiin, takavarikoitiin ja tuhottiin vuonna 1957 suomeksi julkaistu Agnar Myklen Laulu tulipunaisesta rubiinista. Kirja kuitenkin julkaistiin sensuuripäätöksestä huolimatta uudestaan 1970 ja silloiin se joutui kirjastoissa ns. myrkkykaappeihin, joista sitä lainattiin vain täysi-ikäisille. Nykyään teosta näyttää olevan useita kappaleita ainakin Keski-Suomen Maakuntakirjaston aikuistenosaston hyllyssä ihan kenen tahansa lainattavissa (ainakin tietokannan mukaan). Ilmeisesti kukaan ei ole päättänyt vedota KO:n sensuuripäätökseen, mutta tuskin siihen vetoaminenkaan kirjoja poistaisi; paljon siveettömyyksiä on maailmalla jo muutenkin. Pitänee varmaan tutustua ko. kohuteokseen.

Kouluissa on kielletyiksi kirjoiksi määritelty eri aikoina kirjoja hieman erikoisin perusteluin. Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonanmieli kiellettiin yleisesti kouluissa sen ilmestettyä suomeksi, koska ”kuolemasta kertominen yllyttää lapsia itsemurhaan”. Pitkälle on tultu, sillä minun ollessani ala-asteella opettaja luki meille ääneen Veljeni Leijonanmieltä ja en usko sen aiheuttaneen yhtäkään itsemurhaa meidän luokallamme. Katsoimme sitä myös videolta joskus. Toinen ehkä hivenen ymmärrettävämmästä syystä sensuurin hampaisiin joutunut teos on Anna-Leena Härkösen Häräntappoase, joka oli kielletty kouluissa lukuvuoden 1989-1990 ajan voimakkaiden ja nuorille vahingollisten seksikohtausten takia. Muistaakseni tämäkin oli minun aikanani ihan opetushallituksen hyväksymällä äidinkielen lukulistalla, en tosin muista oliko kyse lukiosta vai yläasteesta.

Seksuaalisuus ja kaikki siihen liittyvä ovat olleetkin varsin usein sensuurin syynä ja kyse ei ole ollut vain kaunokirjallisista tuotoksista, vaan oppikirjojakin on sensuroitu tältä osin vielä 1970-luvullakin. Vielä tällöinkään ei pidetty sopivana kuvailla oppikirjassa kliinisin termein esimerkiksi yhdyntää. Ajat muuttuvat.