Athenaeum 103, 12.45 – 13.30: GM-ruoka:Jumalan leikkiminen vai kuluttajan vapaus

Tiedeperjantain viimeinen esitelmä oli Kati Nissisen (FM) pitämä esitelmä GM-ruoasta. Esitelmä kattoi lähinnä vain kaikista yksinkertaisimmat jutut eikä sinällään ollut kovinkaan mielenkiintoinen. Hän käsitteli kaikkea todella pintapuolisesti ja voisin melkeinpä sanoa hänen aliarvioineen suurimman osan yleisesöstä, nimittäin tuo ei oikein ole keskimääräiselle suomalaiselle tarkoitettu esitelmä. Hän lähinnä luetteli faktoja niitä suuremmin perustelematta ja faktatkin olivat sellaisia, että jokainen valistunut kuluttaja ne tiesi jo entuudestaan. Esityksen tasoa kuvaa hyvin yksi rivi powerpointista, joka kuuluu: ”Kaikessa ruoassa on geenejä”. Jos jotain hyvää esityksestä haetaan niin kyllä sitäkin löytyy kaksi kappaletta ihan jopa. Ensinnäkin hän rohkaisee kriittisyyteen mediaa kohtaan ja toisaalta hän korostaa myös gm-ongelman olevan taloudellis-poliittis-filosofinen enemmänkin kuin biologinen.

Athenaeum 103, 12.00 – 12.45: Kemikaalikauhu

Tiedeperjantai jatkui tauon jälkeen kello 12. Tauon aikana ennätin naputella blogiini professori Leinon esitelmän osuuden, mutta muutoin nämä tiedeperjantain merkinnät on kirjoitettu GMO-esitelmän jälkeen yliopiston kirjastossa.

Tauonjälkeen kuulimme ensimmäisenä tohtori Arno Hahman esitelmän kemikaalien kauhuista. Aluksi hän kertasi muutamia oleellisia periaatteita, kuten ”Kaikki kemikaalit ovat vaarallisia” ja ”kemikaaleja on yli 15 miljoonaa”. Tavallisen jaarittelun lisäksi hän muistutti myös, ettei ihminen pysty valmistamaan läheskään yhtä myrkyllisiä kemikaaleja kuin luonto ja tästä esimerkkinä hän kertoikin paitaansa kuvatusta sammakosta (en muista nimeä), joka koostaan huolimatta pystyi tappamaan suuria joukkoja pelkästään koskettamalla tai uimalla juomavedessä. Hieman yllättävä, mutta looginen fakta oli kuului, että ruokamyrkytys on huomattavasti vaarallisempi, kuin hermokaasuisku jos ne pistetään samaan mittakaavaan. Erittäin oleellinen ja kovin harvoin mediassa kuultu fakta tuli myös kuulijoille selväksi (ainakin sitä toisteltiin aika usein): kemikaalien puute voi usein olla vaarallisempaa kuin niiden pieni yliannostus (esim. NaCl, lääkkeet, hormonit). Tämän jälkeen tuli se klassinen DHMO-”huijaussaarna”, tosin se oli vaihteeksi lyhennetty kirjaimiin DPO (diprotiumoksidi = divetyoksidi = vesi = divetymonoksidi). Hän luetteli diakaupalla ongelmia, vaaratekijöitä ja muita syitä miksi DPO (eli vesi) olisi kiellettävä. Tällä hän näytti, että mitä tahansa voidaan perustella tieteellisillä faktoilla pätevästi, mutta oleellista onkin asettaa ne faktat oikeaan mittakaavaan. Mediassa aineen vaarallisuus on suoraanverrannollinen jutun vaikuttavuuteen ja myyvyyteen, joten media usein liioittelee tapauksia.

Aineen myrkyllisyys riippuu vain ja ainoastaan sen määrästä.

Athenaeum 103, 10.45 – 11.35: Martian Successor Nadesicon tietoteknologiset visiot

Tiedeperjantain toisen luennon piti Jussi Nikander (DI, TKK) ja hänen aiheenaan olivat Nadesicon-animesarjassa esiintyvät tietoteknologiset visiot (alunperin hänen piti puhua kaikista teknologisista visioista, mutta hän oli rajoittanut aihetta mahduttaakseen edes hieman syvällisempää käsittelyä). SciFi ei yritä ennustaa sitä mikä tulevaisuudessa on todellista, vaan sen on tarkoitus näyttää futuristiselta ja hyvältä. Joskus kuitenkin käy niin, että scifi onnistuu ennustamaan jotakin, kuten esimerkiksi Start Trekin langattomat kommunikaattorit (vrt. nykypäivän kännykät).

Nadesiconissa merkittäviä tietoteknologisia innovaatioita on kaksi: a) ilmassa leijuvat ohjelmistoikkunat ja b) kyberneettinen syöttöjärjestelmä. Ensitarkastelulta voisi luulla molempien olevan täyttä scifiä, mitä ne toki ovat, mutta ovat myös paljon muuta. Ilmassa eivät vielä ohjelmistoikkunat leiju (konkreettisesti), mutta on olemassa erilaisia variaatioita tästä. Tällaisia variaatioita ovat stereoprojektiot, hologrammit, optiset illuusiot, usvanäytöt (suomalainen fogScreen) tai takaprojektioruutu. Monilla näillä järjestelmillä on kuitenkin ongelmansa, kuten esimerkiksi käytettävyys ja siirreltävyys eikä vähimmissäkään määriin vaadittu laskentateho (holografiprojektio vaatii minimissäänkin yli terabitin dataa sekunnissa). Erilaisia pieniä projisointeja esimerkiksi tuulilasiin autoissa on jo olemassa.

Kyberneettinen syöttö ei sekään ole niin kovin ihmeellinen lopulta. Kyseessä on kuitenkin vain koneistettu aivojen luenta. Tämä on tietenkin hyvin monimutkainen prosessi, muttei lainkaan mahdoton. Muutamia tällaisia apuvälineitä on itseasasiassa kehitetty jo toimiviksi prototyypeiksi, kuten esimerkiksi Dobellen näköimplantti tai BrainGate liikkeen aikaan saamista varten. Kaupallisesta varmatoimisesta ja helposta järjestelmästä ollaan kuitenkin vielä kovin kaukana.

Sangen mielenkiintoinen esitelmä. Ja aiheesta saisi varmaan kokonaisen seminaarisarjan, jos sitä alkaisi tarkastelmaan yksityiskohtaisesti. Tavallaan voisi sanoa, ettei ole selvää rajaa scifin ja todellisuuden välillä; kyse on vain mielen rajallisuudesta.

Athenaeum 103, 10.00 – 10.45: Pieni tuntematon

Professori ja yliopiston vararehtori Matti Leino piti tiedeperjantain ensimmäisen esitelmän otsikolla ”Pieni tuntematon” ja esitteli kuulijakunnalle atomiytimien perusfysiikkaa ja kuinka hiili ja kulta syntyvät.

Hiili on elämän kannalta erittäin tärkeä ellei välttämätön alkuaine; tätä katsantokantaa kutsutaan hiilisovinismiksi. On kuitenkin muitakin näkemyksiä, joiden mielestä hiilisovinismi on vain seurausta ihmisten mielikuvituksettomuudesta ja tutkimukseen kohdistuvasta uskalluksen puutteesta.

Miten atomit sitten syntyvät? Professori Leinon alaan kuuluvat atomit rautaan saakka syntyvät fissiolla ensimmäisistä kolmesta alkuaineesta (ja näistä alkavista ketjuista). Raudan jälkeen taas ytimien vuorovaikutukset ovat liian voimakkaita fuusion kannalta, joten uudet alkuaineet syntyvät ns. neutronipuurossa (korkea neutronitiheys, esim. supernovaräjähdys), jolloin atomin ytimeen liittyyy ytimien vuorovaikutuksia stabiloivia neutroneita ja sen jälkeen beta-hajoamisen kautta siirrytään toiselle riville nuklidi-kartassa. Kullan väri on suhteellisuusteoreettinen ominaisuus.

Professori Leinon mukaan alkemistit käyttivät oikeita aineita /sinkkiä ja kuparia) yrittäessään valmistaa kultaa, mutta heidän ongelmansa oli, ettei heillä ollut lainkaan hiukkaskiihdyttimiä, joilla toteuttaa ydinreaktioita.

Kaksi mielenkiintoista yksityiskohtaa:

• Maasta tuleva radioaktiivinensäteily lämmittää Maata
• Radioaktiivisen säteilyn aiheuttamien mutaatioiden ei ole osoitettu perityvän edes
  Hiroshiman ja Nagasagin uhrien tapauksessa.

Seminaarinmäki 09.15: Tiedeperjantaita odotellessa

Seminaarinmäki on vielä aika uninen paikka. Muutamia ihmisiä näkyy ympäriinsä järjestelemässä paikkoja. Tällä kertaa ei Oppion ja C-rakennuksen välissä olevilla penkeillä ollutkaan wlan-yhteyttä, joten täytyi tulla jo tässä vaiheessa Athenaeumiin bloggaamaan. Astuessani sisällä Athenaeumiin Tiedeperjantain puheenjohtaja professori Outi Merisalo toivotti minut kädestä pitäen tervetulleeksi. Hän kylläkin erehtyi luulemaan, että olen joku puhujista, mutta olenkin vain yleisöä. Noh, hyvä vastaanotto kuitenkin piristää aina päivää varsin mukavasti.

Sää näyttää toistaiseksi varsin mielyttävältä. Aurinkoista ja ohutta harsopilveä. Täytyy toivoa, että päivä jatkuu tällaisena pidempäänkin, jottei tarvitse kastella tuota uutta takkia, jonka tosin pitäisi olla vedenpitävä; en vain viitsisi testata sitä.

Aamulla linja-autoni oli asemalla 8.25 ja sen jälkeen olenkin pyörinyt kaupungilla. Harmikseni jouduin toteamaan, ettei suosikkikahvilani, Cafe Voca aukea ennenkö vasta kello 9. Olin pakotettu näin ollen juomaan latteni Kävelykadun Elosella. Elosen latte on mauton ja mitäänsanomaton verrattuna Vocan täyteläiseen latteen. Täytyy käydä Vocassa vielä jossain vaiheessa viikonloppua.

Pyrin taas Finncon/Animecon -viikonlopun aikana bloggaamaan tapahtumista lukijalleni/lukijoilleni mahdollisuuksien mukaan aina kun jotain mielenkiintoista tai mielenkiinnotonta on sattunut. Eli siis aina välillä, kun en ole kuuntelemassa jotain taikka hörppimässä kahvia. Yläkaupungin Yön yhteydessä totesin, että tapahtumien bloggaaminen ns. livenä on sangen mielenkiintoista ja kivaa. Sitä saa paljon enemmän irti kokemuksista selittäessä niitä uudelleen; etenkin, kun taaskin liikun tiedeperjantaita lukuunottamatta yksin.