Johanna Sinisalo: Sankarit
Johanna Sinisalon Sankarit edustaa peiteltyä maagista realismia. Sanon peiteltyä, koska ainakin minulle ne maagiset elementit eivät tässä kovin näyttävästi korostuneet. Maagisia elementtejä paremmin korostuivat kytkökset Elias Lönrotin Kalevalaan ja scifin piirteet. Toisaalta, jälkeenpäin kirjaa pohtiessa, voin nähdä myös toisen katsantokannan, jonka mukaan maaginen realismi hyppää suorastaan silmille. Toinen katsantokanta sanoo, että kirjan päähenkilöt ovat suoraan kalevalaisen mytologian hahmojen reinkarnaatioita. Tämän kirjan voi lukea ja tulkita siis ainakin kahdella eri tavalla.
Luin Sankarit-kirjan siis ilman maagisen realismin korostumista ja tämän katsantokannan valossa kirjan tapahtumat ja niiden ketjuttumiset eivät ole kovin uskottavan tuntuisia ja kirjan kolmen eri kertomuksen yhteennivoutumista pidin lähes naurettavan teennäisenä. Mikäli tätä kirjaa tulkitsee toiselta katsantokannaltani, siltä jälkimmäiseltä, voi nähdä tapahtumat suomalais-ugrilaisen mytologian tapahtumien toisintoina ja henkilöhahmot, kuten aiemmin jo totesin, reinkarnaatioina jumalallisista hahmoista. Tämän jälkimmäisen katsantokannan perusteella kaikki näyttää tietenkin suhteellisen luontevalta.
Oikeastaan oli mielenkiintoista lukea teos, jossa näinkin taidokkaasti ja hyvällä maulla on saatu kiedottua vanha kalevalainen tarina moderniin ja hieman scifistiseenkin kertomukseen. Valitettavasti vain on todettava, ettei tämä kirja ollut kaikista yksityiskohdistaan huolimatta kovinkaan vaikuttava teos. Melkeimpä voisin sanoa, että teos on mitään sanomaton ja kylmäksi jättävä. Johanna Sinisalon Sankarit soveltuu kuitenkin aivojen tyhjennykseen ja lepotilaan siirtämiseen.
Olen väsynyt ajattelija, pessimisti, valikoiva misantrooppi, humanistinen luonnontieteilijä, joka etsii vastauksia kysymyksiin katselemalla ympärilleen kaaoksen keskellä. Silmälasini ovat aina harmaiksi noetut.
