Maksapäivä – Haluaako joku maksaa?

YLE:n uutiset kertovat, että tänään vietetään ensimmäisen kerran maksapäivää Suomessa. Maksan sanotaan olevan terveellinen ruoka-aine ja se sisältääkin varsin paljon A – vitaaminia; ehkä jopa liikaakin kovin jatkuvaa käyttöä ajatellen (tutustu maksan ravintosisältöön Finelissä). Meikäläinen ei pidä maksasta ruokana, mutta pidän hyvin paljon maksasta joka tuolla jossain päin kroppaani tälläkin hetkellä on. Sitä en antaisi pois mistään hinnasta enkä turhaan vahingoittasi sitä. Ja niin, tätä maksapäivää vietetään maksasairauksien vuoksi, ei niinkään maksan tuottamien kulinarististen nautintojen takia.  Ihmiset ovat outoja.

Maksa saattaa  yleisesti ottaen olla iloinen tästä (sillä kulttuuriinhan yleensä liitetään etanolin nauttiminen muodossa taikka toisessa), mutta maan kulttuurivaikuttajat eivät niinkään ole, sillä YLE:n uutiset kertovat suomalaisten kiinnostuksen kulttuuriin olevan varsin alhaista. Tutkimuksen mukaan vain 65% suomalaisista pitää kulttuuria itselleen tärkeänä, kun vastaava lukema on EU-tasolla 77%. On tosin huomattava, ettei kulttuurin tärkeys välttämättä korreloi kulttuurin harrastamisen kanssa. Tärkeys on osa priorisointia ja harrastaminen on taas harrastamista, joka saatetaan priorisoida jonkun muun periaatteen perusteella, kuten vaikka hermolevon. Itse olen kiinnostunut kulttuurista virikkeitä tuottavana ja ajattelemaan herättävänä mediana, mutta en silti pidä sitä minulle kovin tärkeänä, voisin elää ilman sitä.