Reichs, Kathy: Break no bones

Jotkut ehkä tietävät, mutta suurinosa varmaankaan ei tiedä, että minulla on kirjoihin liittyvä salaisuus tai tämän jälkeen se ei enää kylläkään ole salaisuus, joten pitäisi kai puhua menneessä tempuksessa. Minä pidän teknisestä rikoskirjallisuudesta, kuten esimerkiksi Kathy Reichs‘n Temperance Brennan ja Patricia D. Cornwell‘n Kay Scarpetta -sarjoista.

Tavallisesti en näe mitään syytä miksi lukisin kaunokirjallisuutta englanniksi, mutta tällä kertaa tein jostain minulle tuntemattomasta syystä poikkeuksen, kun löysin Keski-Suomen maakuntakirjaston dekkarihyllystä Suomen kielisten kirjojen osastolta Kathy Reichs’n kirjan Break no Bones. Ehkä tämä virhe kirjaston täydellisessä ja lähes pyhässä järjestyksessä sai minut lainaamaan tämän englanniksi kirjoitetun kirjan.

Täytyy sanoa, että kirja on varsin eläväinen ja erittäin mielyttävää luettavaa, vaikkakin kirjassa viljellään aika paljon murteellista amerikan englantia, josta ei aika’ajoin saa mitään selvää. Nämä omituiset sanat ovat kuitenkin lähinnä interjektioiden tai muiden viimekädessä merkityksettömien sanojen roolissa. Teoksen lukeminen englanniksi oli varsin yllättävä kokemus, sillä en ollut lainkaan ajatellut Reichsia noin eläväiseksi kielenkäyttäjäksi, mutta käännöksiin ei aina voi luottaa. Ja olen ollut ja olen edelleenkin varsin tyytyväinen käännöksiin. Käännökset ovat olleet varsin nautinnollista luettavaa myös.

Itse tarina. Ei siitä paljoa, sillä saat itse lukea sen. Tarinassa on monta haaraa, jotka kuin taikaiskusta yhdistyvät yhdeksi tarinaksi, jonka kauheutta kukaan ei osaa aavistaa. Jollei tämän hieman uskomattoman tarinoiden yhdistymisen anna häiritä, niin kertomus on mielenkiintoinen ja vetävä.

Teknobeduiini vaikenee…

1.10.2007 blogosfääriin levisi surullinen uutinen. Jälleen kerran yksi mielenkiinnolla seurattu blogi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Tällä kertaa vuorossa oli Juhani Väkiparran Teknobeduiini-blogi Digitodayssa. 777  päivää kestänyttä blogia olen seurannut vajaan vuoden verran eli oikeastaan koko sen ajan, minkä olen ollut blogosfääristä kiinnostunut.

Vaarallisia patogeeneja ja kasvintorjuntaineita

TimesRecordNews’n mukaan vaarallisten patogeenien käsittelyssä USA:ssa tapahtuu entistä enemmän virheitä ja onnettomuuksia. Virheitä löytyy erilaisista koe-eläinten ja laitteiden käsittelyprosesseista ja niiden turvallisuudesta tingitään joko mukavuuden tai ajansäästön vuoksi. AP:n toimittaja Larry Margasakin mukaan kukaan ei ole vielä kuollut, joten näistä onnettomuuksista ei siis ole  suuremmin kohuttu eikä niihin ole paneuduttu. Vuonna 2007 on jo USA:ssa raportoitu 36 laboratorio-onnettomuutta; sisältäen myös hukkuneet lähetykset. Koko vuonna 2004 tapahtumia oli vain puolet tuosta. Vaarallisten patogeenien joutuminen vääriin käsiin on nykyään huomattavasti todennäköisempää kuin aiemmin.

Sanomalehti Keskisuomalaisen maakuntaosiossa kerrotaan Keuruun vesijohtoverkostoon kuuluvan Alalammen vedenottamon tuottaman veden sisältävän talousveden raja-arvot ylittäviä määriä torjunta-aineita. KTL:n arvion mukaan määrät eivät kuitenkaan ole haitallisia. Pitänee tutkia asiaa tarkemmin huomisen Keskisuomalaisesta.

Uskottomuus ja avoimuus kannattavat

Absolut blogissa Mika Lahdensivu kirjoittaa, että uskottmuus ja vitkastelu kannattavat. Hän kirjoittaa mielenkiintoisista kokemuksistaan, joita seurasi katkaistuaan lehden tilaamisen. Ja kuinka jonkin ajan kuluttua hän oli saanut paljon halvemman tarjouksen samalta lehdeltä … Kannattaa ehdottomasti lukea! Kirjoitettu niin, ettei voi kuin hymyillä!

Helsinkiläinen Tuija Aalto kirjoittaa Tuhat sanaa -blogissaan Jyväskylässä ilmestyvän sanomalehti Keskisuomalaisen vapauttaneen uutisensa netissä ilmaiseksi kaikille. Näin ollen Keskisuomalaisen maksullisia palveluita ovat enää näköislehti ja uutisarkisto. Ilmeisesti mainostulot on katsottu helpoimmaksi tavaksi kasvattaa lehden tuottoa ja mikäs ihmisiä ajaisi paremmin lehden sivuille kuin uutiset – uutiset joista ei tarvitse erikseen maksaa. On se muuten mukavaa, että helsinkiläisen blogista löydän tiedon oman alueeni paikallislehden muuttuneista käytännöistä; jollen olisi tuota blogia seurannut, en varmaan vielä pitkään aikaan tietäisi Keskisuomalaisen muutoksesta.

Kaksi viittausta samaan blogiin, mutta sentään eri merkintään tällä kertaa, toivottavasti annatte anteeksi. Siis asiaan. Absolut blogissa Lahdensivu käsittelee myöskin sananvapauden kohtelua Internetissä ja toteaa ihmisten internetsolvailujen vaarantavan koko sananvapauden.

Sananvapaus on korvaamattoman kallis asia. Sitä ajatellen on kummallista, että netissä sitä saavat toimillaan uhata ihan vain jotkut törkyturpaiset ilkeilijät, huomionkipeät kiusaajat ja äänekäs myötäilijöiden kuoro, joka heidän toimiaan kannustaa.                          — Mika Lahdensivu (4.10.) –

Lahdensivu osuu naulankantaan tuossa toteamuksessaan enkä itse osaa sitä täydentää kuin yhdellä seikalla. Huomauttaisin, että samanlaista sananvapauden vaarantavaa toimintaa harrastetaan netin ulkopuolellakin (esim. Muhammed piirrokset).

Paavillinen kissa ja lahkolaisnunnia

Paavillinen kissa, Chico kertoo isäntänsä paavi Benedictus XVI elämästä uudessa paavin elämänkerrassa. “Joseph and Chico” -elämänkerta on suunnattu lapsille ja se paavin vaiheista aina Baijerissa vietetystä nuoruudesta pyhälle istuimelle nousuun vuonna 2005 saakka. [Lue DailyMailin juttu ja katso kuva Chico:sta]

CNN kertoo paavin julistaneen kirkonkiroukseen kanadalaisen Community of the Lady of All Nations (tunnetaan myös nimellä Army of Mary) – uskonlahkon jäsenet ja näiden joukossa kuusi Arkansawsta peräisin olevaa katolista nunnaa. Uskonlahko väittää, että heidän perustajansa on Neitsyt Marian hengen valtaama.

Kiviä, vaan ei taivaalta?

Norjalaisen Aftenpostenin mukaan arkeologit ovat löytäneet arviolta tuhat vuotta vanhan riimukiven kappaleen Länsi-Norjasta, Hauskjeen kirkon lattian alta. Kivi on todennäköisimmin kappale muistomerkistä, mutta toisaalta paikka viittaisi myös hautakiven mahdollisuuteen.

Toisenlainen kivinen arvoitus löytyy Pohjois-Englannista, josta on Reuterssin tietojen mukaan löydetty useita Pääsiäissaarten veistoksien kivisiä miniatyyrejä. Kiviveistoksia on löytynyt viime viikkojen kuluessa useista kylistä talojen ja postitoimistojen portailta, joille ne ovat ilmestyneet yönsydännä kenenkään näkemättä. Tai ainakin melkein kenenkään näkemättä. Turvakamera oli kerran onnistunut nappaamaan kuvan patsaan tuoneesta henkilöstä, mutta kuva ei ollut riittävän selkeä tunnistamiseksi. Jokainen kahdestakymmenestä miniatyyristä on sisältänyt myös arvoituksellisen viestin sisältämän lapun.

Twinkle twinkle like a star, does love blaze less from afar?

Kyeessä saattaisi olla jonkinlainen julkisuustemppu. Vaikkapa jonkinlaisen uuden TV-sarjan ennakkomainontaa. Eihän sitä koskaan voi tietää.