Fowles, John: The Collector

Kirjailijan esikoisromaani neljän vuosikymmenen takaa on edelleen hyvin mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava kertomus miehestä, joka haluaa rakkautta, muttei sitä saa niinkuin muut – hän ei ole yhtä julkea ja kuvottava kuin muut. Hän ihastuu nuoreen naiseen ja seurailee tätä.

There were even times I thought I would forget her. But forgetting’s not something you do, it happens to you. Only it didn’t happen to me. – p.13 -

I felt I would do anything to know her, to please her, to be her friend, to be able to watch her openly, not spy on her. – p.18 -

 

Lopulta hän ei näe kuin yhden vaihtoehdon, hyvin radikaalin vaihtoehdon saavuttaakseen syvällä sydämessään varjelemansa päämäärän, unelmoimansa rakkauden.

The last words she spoke were about ten when she said (I think) ‘the sun’ (it was coming in the window) and she tried to sit up but she could not manage. – p. 273 –

Hyvin surullinen tarina rakkauden unelmasta. Surullinen, mutta niin kammottava. Niityillä lentelevät perhoset ja niiden kauniit värit ovat päätyneet tappopullojen ja neulojen kautta tauluiksi seinällä, mutta ihminen tarvitsee jotain muutakin kuin vain kuolleita eläimiä ympärilleen. Niinpä hän vaihtaa lajia. Uusi keräilykohde: homo sapiens sapiens.