Caldwell & Thomason: The Rule of Four

‘If you loved THE DA VINCI CODE… dive into this’

People Magazine

Yllä oleva mainoslause löytyy Ian Caldwellin ja Dusting Thomasonin kirjan The Rule of Four (Century Random House, 2004) kannesta. Tavallaan tuo lause kertoo, ettei kirjalta saisi odottaa kovin paljoa ja luojan kiitos, minä noudatin tuota varoitusta.

Kirjan aihe on varsin mielenkiintoinen. Kirja kertoo pääasiassa pääsiäisen tietämistä Princetonin kampuksella ja kuinka akateeminen kunnianhimo ja eräs maaginen kirja tempaavat niin opiskelijat kuin tutkijatkin vaaralliseen kilpajuoksuun. Kilpaan joka johtaa kahden ihmisen kuolemaan ja yhden ihmissuhteen päättymiseen. Kirja, jota tässä kertomuksessa tutkitaan on nimeltään Hypnerotomachia Poliphili ja ehkä hivenen yllättävääkin, mutta se kirja on oikeasti olemassa. Lisätietoja Hypnerotomachia Poliphilistä ja sen e-kirjana löydätte MIT:n sivuilta.

Huolimatta aiheen mielenkiintoisuudesta on kirja itsessään aika raskas lukea. Kirjassa on vain 370 sivua, mutta silti minä luin tätä viikon verran. Pari ensimmäistä päivää Jyväskylän yliopistonkirjaston toisen ja kolmannen kerroksen lukusaleissa ja sen jälkeen milloin missäkin. Kirjan raskaus on peräisin useasta eri aikaisesta tarinasta joita kuljetetaan samalla eikä aina ole selvää kuinka ne kytkeytyvät toisiinsa. Mutta pahinta kirjassa on se epäoleellisten (ei matemaattisessa mielessä) yksityiskohtien paljous ja niiden ruodinta.

Raskaudestaan huolimatta The Rule of Four on paljon onnistuneempi kuin Dan Brownin Da Vinci Koodi tai Enkeleitä ja demoneita. Brownin Meteoriittiin en osaa verrata, koska en ole sitä lukenut. Ehkä luen sen jonainen herkkänä hetkenä. Toisin kuin Brownin kirjoissa, tässä vastaukset eivät tule taivaasta Pietari Brahen aikaan, vaikkakin tässäkin joissain kohdissa ratkaisujen löytyminen tuntuu hieman epäuskottavalta, mutta kuitenkin loogiselta.