Ei yksin Kiinassa

Beijingin olympialaiset ovat ovella; olympian lehdossa on suihtu jo sytytetty. Kiinassa olympialaisia on rakennettu kyseenalaisin metodein unohtaen niin työntekijöiden kuin paikallisten ihmistenkin oikeudet ihmisinä – tai siis ne oikeudet, jotka heille normaalin länsimaisen ajattelun mukaan kuuluisivat. Näin siis Kiinassa vuoden 2008 olympialaisia varten, mutta hyvin samanlaiselta näyttää meno itänaapurissamme Venäjällä. Aamulehti kertoo tuhansien menettävän kotinsa ja tiluksensa pilkkahintaan Venäjän Sothissa, jossa valmistaudutaan rakentaan vuoden 2014 olympialaisia.

Lieneekö olympialaisista tullut jo useita vuosia sitten liian kaupallinen ja muutenkin liian merkittävä tapahtuma, kun olympiaurheilun alttarille uhrataan nykyään jo niin paljon? Miksi jokaisen kaupungin ja maan pitää olla edeltäjiänsä mahtavempi isäntä? Voisi myös kysyä miksei olympiakomitea aseta tiukempia vaatimuksia siihen miten olympialaiset toteutetaan ilman ihmisoikeuksien ja -arvon loukkaamista. Puhumattakaan siitä, millaisille isännille kisoja myönnetään. Urheilutapahtumilla on käsittääkseni ollut ympäristöohjelmia, joten eikö nyt olisi aika ottaa osaksi myös ihmisoikeusohjelma?

KOK:n kannattaisi ehkä kantaa vastuuta kokonaisuudesta enemmän.

Satunnainen purkaus Internetin ihmeellisyyksistä

Internettiin mahtuu kaikenlaista. Hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä. Yksi nykyajan muodikkaista Internet-ilmiöistä ovat Internetin yli pelattavat verkkopelit, kuten esimerkiksi World of Warcraft, joka on viime vuosina saavuttanut runsasta suosiota ja eräät ihmiset huolestumaan pelaajien addiktioista ja muusta sen sellaisesta.

WoW:n julkaisija Blizzard on aloittanut oikeustoimet Yhdysvaltain Arizonassa bottiohjelman tekijää vastaan. Asiasta kertoo suomeksi Digitoday ja englanniksi voit lukea lisää BBC:ltä. Kyseinen botti automatisoi pelaajan kannalta kaiketi tylsiä toimintoja, kuten taisteluja jne. Näin pelimaailman ulkopuolisesta voisi tuntua, että tämä Michael Donnellyn luoma MMO  Glider ei voi olla suosittu, koska sehän vähentää itse pelaamista, mutta silti bottia on myity jo yli 100 000 kappaletta. Käsittämätöntä. Ilmeisesti WoW:n pelaajien joukossa on henkilöitä, jotka eivät pelaa sitä pelaamisen ilosta vaan ilmeisesti pyrkivät saamaan hahmoilleen mahdollisimman hyvät ominaisuudet, jotta saavat niistä hyvän hinnan reaalimaailmassa; viime syksynä WoW-tili vaihtoi omistajaa noin 7 000 euron summasta (lue BBC:n juttu aiheesta).

Selvästi Internetin suurista peleistä on tullut jotain muutakin kuin vain ajanvietettä tylsiin hetkiin. Mutta toisaalta mikä näissä peleissä kiehtoo niin paljon, että ihmiset ovat vapaaehtoisia maksamaan kuukausittain käyttömaksuja ja vielä ostamaan muiden kehittämiä hahmoja tai virtuaalisia tavaroita suurilla reaalista rahaa olevilla summilla.

Ihmetykseni ei rajoitu vain verkkopeleihin, vaan se ylettyy aina suuriin monimutkaisiin yhteisöihin, kuten vaikka Linden Labin Second Lifeen. Second Lifestä ei olekaan kuulunut hetkeen mitään suuressa mediassa. Alkaakohan SL olla jo menneen talven lumia muodin siirtyessä johonkin muuhun? Mihin ihmiset yleensäkään tarvitset tällaisia 3D-maailmoja, joiden käyttö kuluttaa Internetin että oman koneen resursseja? Vai ollaanko kolmannelle vuosituhannelle siirryttäessä ylitetty kehityksessä se raja, että tarpeella ei ole enää minkään valtakunnan merkitystä? Tokihan nämä virtuaaliset paikat ovat mielenkiintoisia ja hyödyllisiä testausalustoja erilaisille teknologioille ja teorioille. Wired on kertoi hiljattain, että terrorismin vastaiset yksiköt voisivat hyödyntää nettipelejä harjoituksissaan ja tutkiessaan miten terroristit saattaisivat toimia. Pelien kerrotaan olevan jopa parempia kuin vartavasten väsätyt simulaatiot. Aiemmin muistaakseni jokin taho tutki lintuinfluenssan leviämistä käyttämällä koealueena nettipeliä.

Näillä näkyminen en näe minkäänlaista syytä siirtyä pelailemaan nettin hienoilla grafiikoilla varustettuja pelejä tai seikkailemaan erilaisissa virtuaalimaailmoissa mielikuvitukseen perustuvan avatarin hahmossa. Olen ehkä tylsä, mutta pitäydyn jo klassisiksi muodostuneissa gallerioissa kuten Irc-Galleria ja Facebook. Tämä korreloi varsin hyvin sen tosiasian kanssa, että minun kännykkäni on muistaakseni  Nokian 1101 ja senkin ominaisuuksista käytän vain kahta kolmattaosaa.

Olen aiemmin kirjoittanut Internetin virtuaalimaailmoista otsikoilla:

• Second Life sekoilu (29.3.2008) 
• Mitä mielenkiintoista netistä löytyykään (26.4.2007) 
• Ei pitäisi enää yllättyä mistään (12.8.2007)

PS: Weblossa Keuruun kaupungin pormestarin tittelin voi ostaa 25 Yhdysvaltain dollarilla ja saman summan saa pulittaa myös Vilppulan pormestarin tittelistä.

Köyhyyttä

Tänään tuntuu olevan uutisköyhä päivä tai ainakin aamupäivä on sellainen, joten en minäkään paljon teille kirjoittele. Itseasiassa annan vain pari linkkiä blogikirjoituksiin, jotka käsittelevät Suomessa vallitsevan köyhyyden käsittelyä mediassa.

• Anna Mikkola kirjoittaa blogissaan “Pääministeri moittii huono-osaisuudesta puhumisesta” (27.3.2008)
• “Köyhiä on mediassa liikaa?“, kysyy Pauliina Grönholm HelsinginSanomien OnLine-blogissa 28.3.2008.

Niin ja tässä on HelsinginSanomien juttu ko. aiheesta: “Vanhanen moittii viestimiä huono-osaisuuden korostamisesta” (27.3.2008).

Jotenkin tuntuu, että pääministeri Matti Vanhanen (Kesk.)haluaa käyttää samaa ratkaisua yhteiskuntamme huono-osaisten ongelmiin kuin lapsipornoonkin eli lakaistaan ne maton alle piiloon sensuurilla ja unohdetaan. Kutsuukohan Vanhanen Kekkosen tapaan päätoimittajat kohta virka-asunnolle ‘’sauna-iltaan” kuulemaan julkaisuohjeita.

Takaovena Google Inc?

Tästä on ollut puhetta jo monta kertaa eri tahoilla ja etenkin salaliittoja harrastavat tuntevat aiheen varsin tarkoin; ainakin jossain määrin. Nyt taas on tullut kysymykseen tietoturva kytkettynä Googlen palveluihin. Ovatko nämä palvelut turvallisia käyttäjien luottamuksellisillekin tiedoille? Vai onko näissä kenties sittenkin takaovi pahamaineiselle Yhdysvaltain hallituksen virastokoneistolle?

TheGlobeAndMail lehti kirjoittaa jutussaan, että USA:n Patriotic Act-laki mahdollistaa turvallisuusviranomaisten tutkimukset Yhdysvaltoihin rekisteröityjen yritysten hallussapitämiin materiaaleihin mukaan lukien se data, jonka ulkopuoliset tahot ovat tallettaneet Googlen haltuun erilaisia sovelluksia käyttämällä. Esimerkkitapauksena tässä jutussa on käytetty kanadalaisen Lakehead Universityn tapausta, jossa yliopistoa varoitettiin siirtämästä Googlen tarjoamalla järjestelmällä mitään yksityistä informaatiota.

G&A:n jutussa haastateltu Googlen edustaja Peter Fleischer sanoo Googlen olevan hyvin voimakkaasti tukemassa käyttäjiensä yksityisyyttä, mutta minua hieman mietityttää tämä. Voiko Googlenkaan palkkaama juristiarmeija ajaa kumoon terrorinpelkoisen kansan turvallisuudesta vastaavien tahojen vaatimukset, joilla on vielä ainakin jonkinlainen laki puolellaan? Epäilen vahvasti, ettei voi.

Ei pidä unohtaa, että myös muut yritykset kuin Google joutuvat noudattamaan tätä Patriotic Act-lakia, joten periaatteessa myös Adoben uuden ilmaisen verkko-Photoshopin [DigiToday.fi] käyttäminen on tietoturvariski. Eli jos käytät, niin katso millaisia kuvia sillä käsittelet! En kuitenkaan pidä näitä tapauksia tavallisuudesta poikkeavina. Aina, kun luovuttaa tietoja ulkopuolisten haltuun, pitää miettiä tarkoin mitä luovuttaa ja onko se välttämätöntä. Jos tarjoutuisin säilyttämään ilmaiseksi pankkikorttiasi ja sen tunnuslukua lompakossani, niin antaisitko? – Veikkaan ettet, joten miksi sitten antaisit jotain yhtä oleellisia tietoja jonkun pelkän nettisivun perusteella jollekulle ulkopuoliselle taholle.

Henkilökohtaisesti en ole huolissani siitä, mitä jotkut löytävät Googlen hakuhistorioita selaillessaan sillä ei siellä mitään niin erikoista ole, mutta toisaalta ymmärrän kyllä varsin hyvin niitä, jotka eivät haluaisi antaa edes näitä tietoja (olivat ne sitten kuinka raskauttavia tahansa). Googlea ja Yahoota turvallisempia hakuja tarjoavat http://scroogle.org/ (joka välittää haut googleen ilman lähettäjän tietoja) sekä http://ixquick.com/, joka on Hollantiin rekisteröity metahakukone (lue tietoja heidän turvastaan).

Tilapäisiä sähköposteja varten suosittelen mailinator.comia, niin ei tarvitse täyttää omaa postilootaa roskapostilla ja tuolla on RSS seuranta. Ainoa huonopuoli on, että kukatahansa joka tietää osoitteen voi katsoa sen sisällön eli käytännössä kertakäyttöinen, mutta eihän se aina ole onglema.

Talven ensimmäinen myräkkä

Täällä Suomen Todellisessa Pääkaupungissa koetaan parhaillaan talven ensimmäinen kunnollinen lumimyräkkä. Aina välillä näkyväisyys putoaa käytännössä nollaan ja tuuli soi korvia huumaavasti nurkissa. Ulkona on paikoitellen lunta reilusti polvien yli, joten tiet taivat olla tukossa siellä, missä ei ole ollut auramiehillä aikaa aurailla ja varmaan monessa paikassa aamullisesta aurauksesta ei ole enää tietoakaan.

Ikkunasta uloskatsoessa on ehkä hieman vaikea uskoa, että sunnuntaina siirrytään kesäaikaan; siirretään kelloja tunnilla eteenpäin.

Samaisesta myrskystä kirjoittaa myös Ystävä blogissaan, tosin hieman eri geografisesta sijainnista.

Kevennys arkeenpaluun piristykseksi

Rakkaat ystävät olemme joutuneet jättämään karvain mielin pääsiäisenpyhät taaksemme ja joudumme nyt suuntaamaan katseemme kohti kesää ja sen paahtavia helteitä, jotka vievät mehut parempikuntoisemmastakin otuksesta. Mutta elkää vielä vaipuko epätoivoon, sillä meidän piristykseksemme maailmassa on lukuisia ihmisiä, joille itseasiassa maksetaan siitä, että he ovat noh mitä nyt ovatkaan. Ystäväni lähetti minulle linkin brittilehti The Sunin juttuun Top 20 stupidest celebrity quotes (24.3.2008).

Suklaasuola, energiatikkari ja kevennettyjä kakkuja

Kaikkea sitä keksitäänkin. Piti tavata ihan toiseen kertaan, että ymmärssin oikein mistä UudenSuomen jutussa oli kyse. Merisuolaa suklaan tai viinirypäleiden makuisena vai pitäisitkö sittenkin enemmän hasselpähkinästä? Suklaasuolaa valmistava Barhyte Speciality Foods suosittelee suolaa mm. salaattien maustamiseen. Ihmisten verenpaineet varmaan tykkäävät hyvää tästä uutisesta; olisimpa alkanut opiskelemaan lääketiedettä.

Samaanaikaan, kun Barhyte Speciality Foods markkinoi erilaisia maustettuja suolojaan salaatteihin, jälkiruokiin ja erilaisiin juomiin, DSM Food Specialties näyttää tiedotteensa mukaan pyrkivän suolan vähentämiseen terveydellisistä syistä. DSM aikoo kyllä vähentää kaikenlaista muutakin ”tarpeetonta”.

Kakkuja kevennetään kemiallisesti. Tässä vaiheessa on tosin syytä muistaa, että kaikki kemikaalit ovat alkujaan peräisin luonnosta. DSM Food Specialties on kehittänyt tuotesarjan, jonka avulla elintarvikkeiden valmistamisessa voidaan säästää raaka-aineita ja siten kustannuksia. Esimerkiksi kananmunista voidaan osa korvata fosfolipaasilla. Mielenkiintoista. Perunantärkkelyksellä taas voitiin vähentää rasvankäyttöä. Tulee vain mieleen, että onkohan kuinka hyvä idea korvata rasvaa hiilihydraateilla, noin terveyden kannalta ajatellen, sillä länsimaisen ihmisen ravinnossa on muistaakseni aika paljon ylimääräistä hiilihydraattia. Olikohan se nyt, että 60% ravinnosta pitäisi saada hiilihydraateista ja 20% rasvoista sekä 20% proteiineista.

Energiatikkari ei kuullosta kovin eksoottiselta, sillä onhan meillä jo energiajuomia, kofeiinitabletteja, energiapurkkaa ja energiapastilleja. Erikoisen the Charms Company’n energiatikkarista tekee se, että se on pakattu klassisen käärepaperin sijasta tölkkiin energiajuomien tavoin. Yhä nuoremmat kahvia juomattomat ilmeisesti yritetään saada addiktoitua kofeiiniin ja tauriiniin. Hmm. Tulee mieleen vain yksi kysymys. Missä menee raja järkevän ja järjettömän välillä?

Öööö… kumpi näistä kuuluu helikopteriin?

USA onnistui toimittamaan Taiwanille ydinaseiden sytyttimiä helikopterin akkujen sijasta vuoden 2006 syksyllä. Humm. Yhdysvalloissa eivät ole tainneet ennenkään osata huolehtia ydinasemateriaalista, kun ottaa huomioon syksyllä 2007 vahingossa pommikoneeseen unohtuneet yhdinpommit. Niin ja siis tämä paljastui kuulemma viime viikolla.

Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates on määrännyt tarkastettavaksi kaiken ydinmateriaaliin liittyvän välineistön – mutta mites tarkastavat sellaiset laitteet, jotka ovat unohtuneet jo niin kauan sitten, että ne on poistettu luetteloista muka virhemerkintöinä. Emme varmaankaan saa koskaan tietää, millainen on Gatesin määräämän tutkinnan tulos, mutta olen melko varma muidenkin ydinpommien osien puuttumisesta. Yhdysvalloilla on ollut pommeja jo yli viiden vuosikymmenen ajan ja tähän mennessä on jo paljastunut, ettei niistä ja niiden liikkeistä ole pidetty kovin tarkasti huolta, joten joku on varmasti unohtunut jonnekin tai lähetetty vahingossa ties kenelle.

Yahoo News tietää kertoa, että Taiwaniin päätyneet sytyttimet olivat  tarkoitettu  Minuteman [wikipedia EN]-ohjusten Mark-12 ydinkärkien räjäyttämiseen.

Mitenkähän käy, jos helikopteriin asentaa akun tilalle ydinkärjen sytyttimen ja alkaa lataamaan? Vai pitäisikö asentamista itseasiassa kutsua silloin lataamiseksi.

Oi, tätä nykyajan tietoturvaa

Amerikkalaislehti Washington Post kertoo jälleen yhdestä varastetusta kannettavasta, joka tällä kertaa sisälsi NIH:n (USA:n vastine meikäläisten KTL:lle)  kliinisten kokeiden tietoja; henkilön nimi, ikä, sekä lausuntoja ja sairaskertomusten numeroita. Yhteystietoja ei tiettävästi säilytetty varastetulla tietokoneella. Kaikenkaikkiaan tiedot käsittelivät 2 500 sydänsairaan potilaan tietoja seitsemän tutkimusvuoden ajalta.

Kannettava varastettiin helmikuun 23. päivänä, mutta varkaudesta tiedotettiin tutkimukseen osallistuneille potilaille vasta viime viikolla eli melkein kuukauden kuluttua. Tänä aikana periaatteessa näitä tietoja olisi varas voinut käyttää hyväkseen ilman potilaiden tietoa mahdollisuudesta.

Nähtävästi ei ole selvää onko tietokone varastettu tietojen vuoksi vaiko vain oman arvonsa takia. Sitähän ei oikeastaan koskaan voi tietää ellei saada selville kuka sen on varastanut ja mitä sillä tehnyt. Tai onhan voinut käydä niinkin, että varas on myynyt tiedot jollekin lääkefirmalle tajuttuaan mitä on tullut varastettua.

Tietojen suojaaminen on nykypäivänä todella hankalaa. Salausohjelmien ja suojauslaitteiden käyttö hankaloittaa työskentelyä, joten niitä yritetään välttää aina kun se vain on mahdollista. Tietoa voidaan tallentaa jo nyt hyvin pieniin tallennusyksiköihin ja niiden valvominen käy hankalaksi, kun jokaiselta löytyy niitä vähintään pari kolme kappaletta. Hakkeroinnista en tässä viitsi edes alkaa puhumaan. Toista se oli ennenvanhaan, kun tieto tallennettiin paperille ja aivan kuka tahansa ei ajellut ympäri kaupunkia tuhansien sivujen aineisto päivittäin takakontissaan. Eikä niin vain huomiota herättämättä kukaan kävellyt toimistosta ulos sylissään metrinen pino kansioita.

Aiheeseen liittyen USA:n uusimmasta passiskandaalista kirjoittaa Larko blogissaan otsikolla Passportgate (22.3.2008). Eli tiedot ovat auttamattomasti liian helposti uteliaiden ihmisten saatavilla.

Netin vaarallisuudesta

Tietokone.fi kertoo tänään kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan vanhemmat pelkäävät netin olevan tavalla tai toisella vaarallinen heidän lapsilleen. On todella huvittavaa, kuinka jutun lopussa haastateltu F-Securen Pär Andler vakuuttaa vanhempien pystyvän helposti suojelemaan lapsiaan erilaisia tietoturvapaketteja käyttämällä. Kuulostaa varsin hyvältä mainokselta, kun puhuja nyt on kuka on.

Onkohan kenellekään tullut mieleen, että rajoitettaessa lasten netinkäyttöä erilaisilla suodattimilla ja muilla (jotka joko toimivat kohtuullisesti tai eivät lainkaan) luodaan lapsille vääränlaista turvallisuuden tunnetta; suoraan sanottuna valehdellaan, että Internet ei sisällä heille sopimatonta materiaalia. Minusta tällaista rajoittamista parempi keino olisi pikemminkin osoittaa, että siellä on paljon sellaista mikä ei ole hyväksi heille ja samalla selittää miksi ja miten sellaisten asioiden kanssa tulee menetellä. Vaikken suuremmalti pidäkään lapsista, kun niin moni heistä käyttäytyy suorastaan sopimattomasti, en siltikään pidä heitä tyhminä. Uskon, että kun heille perustellaan ja selitetään asiat kunnolla, he ymmärtävät mistä on kyse ja niin edelleen.

Niin kauan kuin aikuiset ajattelevat, että Internettiä käyttävät ja siellä aikaansa viettävät ihmiset ovat vähintäänkin pikkasen vinksahtaneita, eivät lapset voi oikeasti ja perustellusti luottaa vanhempien kykyyn hoitaa Internettiin liittyviä asioita. Vanhempien olisi siis syytä ottaa selvää mitä Internetissä oikeasti tapahtuu iltapäivälehtien otsikoiden lukemisen sijasta. Tämä toki vaatii hieman enemmän panostusta ja on siten vaikeampaa kuin rajoittavien ohjelmien asentelu ja erilaisten mututuntumaan perustuvien rajoituksien asettaminen.