Avaruudesta kuuluu kummia

Avaruudesta kuuluu todellakin kummia, sillä on jo pitkään tiedetty, että Saturnuksella [wikipedia fi] on renkaita vyötäröllään, mutta että niitä löytyisi myös Saturnuksen Rhea [wikipedia en]-kuulta. Renkaiden olemassaolo ei ole vielä varmistunut, mutta jos ne ovat, niin ovat luultavasti peräisin asteroidin tai komeetan törmäyksestä. Saisimmekohan mekin Maalle renkaat (jostain muusta kuin avaruusromusta), jos Apophis törmää Maahan 2036? Lue lisää NASA:n tiedotteesta englanniksi.

Selainmaailmassa on uusi tuomari

ACID3-testaus

Yksikään nykyisistä Internet-selaimista ei noudata www-julkaisussa käytettäviä standerdeja (standardeihin voit tutustua W3C:n sivustolla)riittävästi läpäistäkseen uuden ACID-3 -testin. Tiettävästi tällä hetkellä yleisimmistä selaimista parhaiten ACID-3-testistä on selviytynyt Opera Opera 9.50 beta build 9815 versiollaan. Nykyiset uusimmat viralliset versiot Firefoxista tai Internet Explorerista eivät läpäisseet edes vanhempaa ACID-2 -testiä, mutta Operan uusin versio (9.26 build 8835) läpäisee. Kannattaa siis käyttää Operaa, jos haluatte mahdollisimman laaja-alaista toimivuutta, mutta Firefoxia, jos haluatte selaimen lähes äärimmäistä mukailtavuutta. Asiasta kertoi suomeksi Digitoday ja englanniksi DailyTech.

Standardit eivät ole vain selainvalmistajien ongelma, sillä jokaisen kotisivujaan väsäävän tulee huolehtia, että omat sivunsa täyttävät www-julkaisun standardit. Sivujensa standardien mukaisuutta voi käydä testaamassa W3C:n validaattoreilla ilmaiseksi. Varsinaisten standardien lisäksi kannattaisi sivujen suunnittelijan ajatella myös erityisryhmiä ja heidän laitteidensa tarpeita, joten erilaiset näytöt ja mahdolliset puhesyntetisaattorit tulee myös huomioida värisokeita ihmisiä unohtamatta heitäkään. Ja sitten, kun sivut ovat standardien mukaisia ja niitä katsellaan standardien mukaisilla selaimilla, on kaikilla kivaa.

Valitettavasti kaikki yleisetkään palvelut eivät halua noudattaa standardeja ja siksi esimerkiksi tämä minun wordpressissä sijaitseva blogini ei ole standardien mukaista materiaalia.

Sellafieldin MOX-laitos toimii huonosti

Sellafieldin ydinteollisuusalueelle Englannin Cumbriaan Irlanninmeren itärannikolle rakennettiin vuonna 1997 ns. MOX-laitos, jonka oli tarkoitus tuottaa käytetystä ydinpolttoaineesta polttoaineeksi soveltuvaa plutonium-uraani-oksidiseosta. MOX-laitoksen tavoitteellinen ydinpolttoainetuotanto oli alunperin määritelty 120 tonniksi polttoainetta vuodessa, mutta on koko toimintahistoriansa aikana tuottanut polttoainetta yhteensä vain 13 tonnia. Vuonna 2001 määriteltiin vuotuiseksi tuotantotavoitteeksi 72 tonnia polttonainetta. Kahtena ensimmäisenä toiminavuotenaan 1990-luvun lopulla laitos ei tuottanut polttoainetta lainkaan.

Lue aiheesta lisää Guardianin sivuilta.

Olen aiemmin kirjoittanut Sellafieldin ydinteollisuusalueesta otsikolla “Hautajaiset Sellafieldissa, Calder Hall’n purkutyöt alkoivat” (30.9.2007).

Maan tuhon tähystäjät

Jotkut meistä muistavat kuinka joitakin vuosia sitten odotimme jännittyneitä Apophis-asteroidin radanmääritystä, kun ensimmäinen summittainen määritys antoi törmäystodennäköisyydeksi vuodelle 2029 jopa 1/37. Sittemmin tuo todennäköisyys on laskenut huomattavasti, sen ollessa tällä hetkellä 1/45 000 ja törmäyspäiväkin on muuttunut pääsiäissunnuntaihin vuonna 2036 (13.4.2036). Jotenkin raamatullinen tuo päivämäärä, eikös olekin.

NEOja (Near Earth Objects) tähystelevät taivaalta useat tahot, mm. USA:n armeija, mutta nyt viimeisimpänä ovat porukkaan liittyneet kiinalaiset, jotka ovat vuoden aikana löytäneet ja luetteloineet yli kolmesataa NEOa. NEO:t muodostavat todellisen uhkan, koska vielä toistaiseksi meillä ei ole valmiita menetelmiä torjua avaruudesta tulevaa uhkaa, vaikka se olisikin vain asteoroidi. Maan planetaarinen puolustusjärjestelmä saattanee joutua koetukselle ensimmäisen kerran noin 20 vuoden kuluttua, kun vuonna 2029 Apophis ohittaa Maan ja tämän ohituksen onnistumisesta riippuu mitä tapahtuu pääsiäissunnuntaina vuonna 2036.  Jos Apophikselta aiotaan suojautua, on sen rataa muutettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä asteroidin rataelementtien muuttamiseen vaadittava energia riippuu muutos nopeudesta. Jos rataelementeillä on seitsemän vuotta aikaa muuttua, voi kohtalaisen pienikin energia olla jo riittävä suistamaan Apophis uudelle radalleen. Uuden radan rataelementit ovatkin sitten jo toinen juttu ja voimmekin vain toivoa, etteivät ne johdattaisi asteroidia Maan kanssa törmäyskurssille.

Maahan on törmäillyt aikojen saatossa, jos jonkin moisia asteroideja ja komeettoja ja ne ovat aiheuttaneet sekä lokaaleja että globaaleja muutoksia, mutta nyttemmin on osoitettu, että ainakin yksi muutos, joka tavallisesti on pantu asteroidien piikkiin ei sitä välttämättä olekaan. Nimittäin, ei ole löydetty pitäviä todisteita, jotka tukisivat teoriaa mammutit ja muut suuret eläimet Amerikasta hävittäneestä tulipallosta. On olemassa todisteita, että mammuttien katoamisen tietämillä Maahan iskeytyi suurehko kappale, mutta se ei ehkä sittenkään linkity mammuttien katoamiseen.

Lue aiheista lisää englanniksi:

• NEAR-EARTH OBJECTS: Preparing for Doomsday (Richard Stone). Science 7 March 2008: Vol. 319. no. 5868, pp. 1326 – 1329. On Line.
• PALEONTOLOGY: Experts Find No Evidence for a Mammoth-Killer Impact (Richard A. Kerr). Science 7 March 2008: Vol. 319. no. 5868, pp. 1331 – 1332. On Line.

Olen kirjoittanut aihetta liippaavasti otsikoilla “Maailman loppuun varautuminen?” (31.8.2007) sekä “Katastrofi vuonna 2029, 2036 tai 2037?” (1.9.2007).