Taiteilija-tutkija Ulla Karttunen joutuu oikeudessa puolustamaan itseään ja omaa näkemystään taitelijan oikeuksista kiellettyjen asioiden käsittelemisestä, kertoo uutinen HelsinginSanomien sivuilla.
Tämän jutun oikeuden päätöksen perustelut, jos ne julkaistaan, ovat takuulla mielenkiintoista luettavaa, sillä ei ole lainkaan yksiselitteistä se miten tätä tilannetta pitää tarkastella. Edelleenkään minulla ei ole, harvoja huhuja lukuunottamatta, käsitystä Karttusen taideteoksesta, joten joudun puhumaan vain yleisesti ottaen. Kuvan tulkinta on riippuvainen sen ympäristöstä. I-palkin poikkileikkaus näyttää valkoisella taustalla I-kirjaimelta, mutta jos sille piirretään jatko taaksepäin, niin silloin se näyttää I-palkilta, ja jos vielä sen alle pistetään ratapölkyt ja toinen viereen, on meillä rautatie. Ympäristönsä lisäksi kuvan tulkintaan vaikuttaa tulkitsijan käsitys ympäröivästä maailmasta, hänen omat tarkoitusperänsä sekä ympäröivän yhteisön paine. Yksikään analysoija, oli hän sitten ammattituomari, sanomalehden kriitikko tai tavallinen kaduntallaaja, ei ole vapaa näistä rasitteista.
Milloin taiteesta yleensäkään tulee pornoa? Onko puhtaasti abstrakti maalaus, jonka värisävyistä ja muodoista voi eräs havaitsija tulkita sen esittävän sukupuoliyhteyttä, mutta jonka toinen tulkitsee vain ahdistukseksi, pornoa vai jotain muuta? Kenen tulkinta on se oikea tulkinta? Taide on luultavasti vaikein asia mitä tuomioistuimet voivat koskaan käsitellä, koska absoluuttisen oikeaa kantaa ei voi olla olemassa, mutta silti tuomioistuimelta sellaista odotetaan.
kuihtuma-blogissa on asian yhteiskunnallisesta puolesta eräs tulkinta otsikolla “Kohta tämäkin voidaan unohtaa“. Kannattaa lukea!
On kuitenkin syytä muistaa, että aina tähänkin asti taiteilijat ovat onnistuneet kritisoimaan ns. normaalissa yhteiskunnassa yhteiskunnan normeja ja päättäjiä joutumatta silti suurempaan kahnaukseen lain tai vallitsevien normien kanssa. Olikohan se nyt Michelangelo vai kuka, joka maalasi silloisen paavin kärsimään Helvetin ikuisessa kadotuksessa.
Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin: Lapsipornokritiikki taiteessa (16.2.2008)
1 vastaus tähän mennessä ↓
Anneli Kempas // Lauantai, maaliskuu 15, 2008 at 1:25 |
taiteilijan tarkoitus=vastustaa lapsipornoa, näin uskon vakaasti. Hänelle kaikki kunnioitus siitä.
Pitäisi vain muistaa, että jokainen katsoo asioita omasta näkökulmastaan. Siitä huolimatta taiteilijan oikeus ja velviollisuus on tuoda esiin ilmiöitä, niitäkin jotka ovat vastenmielisiä?Miten muuten voisi vaikuttaa…