Oi, tätä nykyajan tietoturvaa

Amerikkalaislehti Washington Post kertoo jälleen yhdestä varastetusta kannettavasta, joka tällä kertaa sisälsi NIH:n (USA:n vastine meikäläisten KTL:lle)  kliinisten kokeiden tietoja; henkilön nimi, ikä, sekä lausuntoja ja sairaskertomusten numeroita. Yhteystietoja ei tiettävästi säilytetty varastetulla tietokoneella. Kaikenkaikkiaan tiedot käsittelivät 2 500 sydänsairaan potilaan tietoja seitsemän tutkimusvuoden ajalta.

Kannettava varastettiin helmikuun 23. päivänä, mutta varkaudesta tiedotettiin tutkimukseen osallistuneille potilaille vasta viime viikolla eli melkein kuukauden kuluttua. Tänä aikana periaatteessa näitä tietoja olisi varas voinut käyttää hyväkseen ilman potilaiden tietoa mahdollisuudesta.

Nähtävästi ei ole selvää onko tietokone varastettu tietojen vuoksi vaiko vain oman arvonsa takia. Sitähän ei oikeastaan koskaan voi tietää ellei saada selville kuka sen on varastanut ja mitä sillä tehnyt. Tai onhan voinut käydä niinkin, että varas on myynyt tiedot jollekin lääkefirmalle tajuttuaan mitä on tullut varastettua.

Tietojen suojaaminen on nykypäivänä todella hankalaa. Salausohjelmien ja suojauslaitteiden käyttö hankaloittaa työskentelyä, joten niitä yritetään välttää aina kun se vain on mahdollista. Tietoa voidaan tallentaa jo nyt hyvin pieniin tallennusyksiköihin ja niiden valvominen käy hankalaksi, kun jokaiselta löytyy niitä vähintään pari kolme kappaletta. Hakkeroinnista en tässä viitsi edes alkaa puhumaan. Toista se oli ennenvanhaan, kun tieto tallennettiin paperille ja aivan kuka tahansa ei ajellut ympäri kaupunkia tuhansien sivujen aineisto päivittäin takakontissaan. Eikä niin vain huomiota herättämättä kukaan kävellyt toimistosta ulos sylissään metrinen pino kansioita.

Aiheeseen liittyen USA:n uusimmasta passiskandaalista kirjoittaa Larko blogissaan otsikolla Passportgate (22.3.2008). Eli tiedot ovat auttamattomasti liian helposti uteliaiden ihmisten saatavilla.