Mitä 14-vuotias osaa?

Ilta-Sanomat kertoo, että 14-vuotiaat kakarat osaavat jo kaikenlaista.

• IS: 14-vuotias rakensi sähköshokkiaseen kamerasta
• IS:  14-vuotias kännissä koulussa, ambulanssilla sairaalahoitoon

Ajatuksia aviopuolisoista

Kirjallisuusnobelistimme Frans Eemil Sillanpää [wikipedia] aloitti kirjallisen uransa novelleilla ja yksi näistä hänen novelleistaan on vuonna 1918 julkaistu Aviopuolisot. Sittemmin novelli on julkaistu Otavan toimesta vuonna 1961 julkaistussa Aarne Laurilan toimittamassa Novelit-kokoelman ensimmäisessä osassa sivuilla 130 – 138.

Novelli sijoittuu suuriruhtinasajan loppuun, vuoden 1916 syyskesään. Yhteen ainoaan sunnuntaihin eräässä maaseututorpassa. Torppaa asuu köyhä perhe, jonka isä Järvinen käy ulkopuolella töissä aina välillä. Työssäkäynnistä huolimatta perhe asuu edelleen alunperin talliksi tarkoitetussa piharakennuksessa, kun pirtti on ollut keskeneräinen jo vuosikymmenen. Tästä huolimatta torpan nelikymppinen isäntä on palkkojensa turvin makaillut viikkokausia sängyllä. Eikä perhe muutenkaan ole aivan köyhä, sillä on heille ostettu ompelukonekin (osamaksulla) ja sanomalehtikin tulee.

Sillanpään kuvaama Järvinen on vasemmistolainen hieman laiskanpuoleinen rakastava perheenisä, vaikka käytös ei aina aivan nykymittapuun mukaan sitä ilmaisisikaan. Hän viittaa vaimoonsa käyttäen ehkä hieman nykylukijaa hätkähdyttävästi sanaa ämmä, mutta se sana on kuitenkin tulkittava olemaan vapaa negatiivisista viitteistä. Heidän suhteessaan nuorten rakastavaisten leiskuva lempi on korvautunut ikääntyvän pariskunnan keskinäisellä kumppanuudella, joka kestää ja kestää, vaikka molemmat osapuolet aina välillä kyllästyvätkin. Järvinen itse haluaa perheestään aina välillä lomaa ja sellaiselle hän tavallaan onkin novellin lopussa matkalla lähtiessään Helsinkiin vallitustöihin.

Sukupuoliroolit ovat periaatteessa hyvin selkeät ja vahvat, mutta erityisesti Järvinen näyttää Sillanpään kuvauksessa luistavan aina tarpeen tullen myös naisten töiden puolelle, joko pakonsanelemana tai sitten manipulaatiokeinona. Järvisen Iita-vaimo sen sijaan on aika selkeästi keskittynyt vain naisten töihin, tosin novellin päättyminen Järvisen työmatkalle lähtöön tarkoittaa, että vaimon on otettava talossa myös isännän paikka. 

Novellissa on muutamia erikoisempia sanoja, jotka ensinnä hieman oudoksuttavat, mutta ovat kuitenkin suomalaisina sanoina tulkittavissa.

• uutistorppa = uudistorppa
• könsä = mökki, tupa, tölli, hökkeli
• sällielämä = poikamieselämä

Novellin alussa olevaa torpan kuvausta lukiessa tulee elävästi mieleen Ilmari Kiannon Punaisen viivan elokuvaversion alussa oleva kuvaus torppariperheen synkeästä ja ankeasta kurjuudesta, joka sitten varsin nopeasti muuttuu “solisariraatin” myötä lähes auvoiseksi.

E-mail ei ole nuorten juttu?

Sanomalehti Keskisuomalainen välittää STT:n jutun, jonka mukaan nuoret eivät juurikaan käytä keskinäisessä viestinnässään sähköpostia. Tämä ei tullut yllätyksenä, paitsi en olettanut löytäväni tällaista juttua uutissivuilta. Pikaviestiohjelmat ovat yksinkertaisesti helpompi keino kommunikoida kaveripiirin sisällä, jos kyseessä ei ole suurten tietomäärien siirto (tosin sekin onnistuisi tiedostoja lähettämällä). Ainoa tapaus, jossa sähköposti on kaveripiirissä käytännöllisempi kuin pikaviestit on sellainen, jossa vastaanottaja on off line-tilassa. Toki vastaanottajalle voi lähettää myös off line-viestejä joillakin ohjelmilla, mutta tiedostojen siirtäminen ei niin vain onnistu.

Ainakin joskus nuoriso osaa tehdä järkeviä ratkaisuja.

Nettisuodatus vapaaehtoiseksi

HelsinginSanomat kertoo, että ainakin TeliaSoneran on tarkoitus ottaa sensuurilista käyttöön vapaaehtoisena, joskin se on oletuksena päällä. Tästä oletusarvoisesta päälläolosta voi kyllä olla hieman montaa mieltä, mutta tämä näyttänee jo kohtuulliselta. Toivottavasti kaikki asiakkaat saavat tarkat ohjeet siitä, miten suodatus voidaan ottaa pois päältä haluttaessa, niin sananvapauden rajoittamista ei sitten enää tapahdu.

Olisi paras, että muutkin palvelujentarjoajat päätyisivät samaan ratkaisuun kuin TeliaSonera ja Elisa Kolumbuksensa osalta, sillä sensuuriongelma poistuu. Lapsiporno-ongelmaanhan tämä ei edelleenkään vaikuta yhtään mitään, joten sille pitäisi vielä tehdä jotain.

DNA ja Welho aikovat sensuroida käyttäjiensä netinkäyttöä, koska he haluavat noudattaa alan toimialajärjestö FiComin kanssa tehtyä linjausta sensuurin pakollisuudesta. Welho on osa Sanoma-konsernia. Mielenkiintoista, Digitodayssa kirjoitettiin 26.2.2008 FiComin kannasta seuraavaa:

Jos operaattori alkaisi suodattaa sisällön perusteella tietoliikennettä, sen rooli muuttuisi tien ylläpitäjästä poliisiksi. Operaattorille tulisi velvollisuus seurata asiakkaidensa nettiliikennettä ja puuttua siihen tarvittaessa. Aivan samasta tilanteesta olisi kyse silloin, kun puhelinoperaattori velvoitettaisiin kuuntelemaan asiakkaidensa puheluita ja estämään liittymän käyttö aina silloin, kun puheluiden kautta välitettäisiin rikollista aineistoa. Tai kun Posti velvoitettaisiin lukemaan kantamansa kirjeet, raportti kertoo.

Ajatuksia tapaus Polaarista

Kai se on minunkin kirjoitettava joitakin kommentteja viimepäivien tapahtumista Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksella. Sanottakoon nyt näin aluksi, ettei minulla ole minkäänlaista osaa eikä arpaa ko. tapahtumiin.

Olemassa olevaa yhteiskuntaa saa ja niitä itseasasiassa tulee kritisoida esittäen epäkohtia, sillä se on ainoa keino yhteiskunnan kehittyä parempaan suuntaan. Se että yhteiskuntaa ja sen tulevaisuuden näkymiä saa kritisoida ei tarkoita, että saisi tehdä mitä mielii. Jossain menee raja sen hyväksyttävän ja tuomittavan välillä. Tämä raja on olemassa, jotta meillä kaikilla tähän yhteiskuntaan kuuluvilla – kaikki kuuluvat yhteiskuntaan joko vapaaehtoisesti tai sitten väkisin elleivät pakkaa tavaroitaan ja muuta jonnekin rajojen ulkopuolelle toiseen yhteiskuntaan – olisi edes alkeellinen turva (molemminsuuntainen). Mielestäni hyväksyttäviä vaikuttamisen keinoja ovat jo klassiset keskustelut, kirjelmöinnit (kyllä, ne oikeasti toimivat), mielenosoitukset (joissa ei loukata kenenkään nykyisiä oikeuksia, vaan keskitytään nostamaan ongelmia ja niiden ratkaisuja esiin) sekä tietenkin se pahamainen lobbaus.

On toki selvää, etteivät pienet piirit saa asiaansa esille mediassa helposti, joten ilkivalta ja kansalaistottelemattomuus saattavat tuntua houkuttavilta keinoilta päästä julkisuuteen. Yleensähän näin käy. Mutta mitä muuta sillä hetkellä tapahtuu, kun joku ryhmittymä päätyy julkisuuteen ilkivallan tai kansalaistottelemattomuuden johdosta? Samalla saatetaan aiheuttaa aivan tahtomatta hallaa muille samanmielisille ryhmittymille, jotka kuitenkin ovat nähneet toimintamahdollisuutensa paremmiksi lakien sisäpuolella. Kansalaistottelemattomuus ja ilkivalta pilaavat todella helposti täysin hyväksyttävän ja kunnioitettavankin ajatuksen mahdollisuudet. Kovin moni taho ei välttämättä ala yhteistyöhön muutosten aikaansaamiseksi, jos vastapuoli on syyllistynyt käytännössä rikolliseen toimintaan asiansa ajamiseksi.

Suurin ihmitetyksen aihe Jyväskylän talonvaltauksessa on talon valinta. Miksi valtaajat valitsivat PiC:n eli Polaarin Jyväskylän yliopiston kampukselta. Kyseessähän oli vain tilapäisesti suljettu rakennus, joka palautetaan yliopiston käyttöön korjausten päätyttyä. Ei sovi unohtaa myöskään valtaajien (ja muiden) ottamissa valokuvissa [valtaajien ottamia kuvia flickr:ssä] näkyviä töhryjä ympäri taloa. Olen kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen kanssa samoilla linjoilla, että töhryt saavat näyttämään tämän valtauksen näyttämään varsin lapselliselta ja kehittymättömältä toiminnalta (lue Jääskeläisen merkintä aiheesta).

Aiheesta on kirjoittanut myös Anna-Mari Kumarrun teatraalisesti kuiskaten lähemmäs -blogissaan otsikolla “Syyllisyys tekee kenestä tahansa syyttäjän”. Voin lämpimästi suositella luettavaksi, vaikken kaikkea aivan tuossa muodossa olekaan valmis allekirjoittamaan.

Valtaajien ajatuksiin voi tutustua Autonominen tiedekunta-blogissa, mutta varoituksen sananen on paikallaan. Etenkin blogin kommentointi on varsin kyseenalaista tasoltaan. Voisin sanoa, että välillä jopa siinä määrin, että olen valmis pitämään kirjoittajia vielä  todella paljon valtaajien menetelmiä alhaisemmalla tasolla.