Ajatuksia tapaus Polaarista

Kai se on minunkin kirjoitettava joitakin kommentteja viimepäivien tapahtumista Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksella. Sanottakoon nyt näin aluksi, ettei minulla ole minkäänlaista osaa eikä arpaa ko. tapahtumiin.

Olemassa olevaa yhteiskuntaa saa ja niitä itseasasiassa tulee kritisoida esittäen epäkohtia, sillä se on ainoa keino yhteiskunnan kehittyä parempaan suuntaan. Se että yhteiskuntaa ja sen tulevaisuuden näkymiä saa kritisoida ei tarkoita, että saisi tehdä mitä mielii. Jossain menee raja sen hyväksyttävän ja tuomittavan välillä. Tämä raja on olemassa, jotta meillä kaikilla tähän yhteiskuntaan kuuluvilla – kaikki kuuluvat yhteiskuntaan joko vapaaehtoisesti tai sitten väkisin elleivät pakkaa tavaroitaan ja muuta jonnekin rajojen ulkopuolelle toiseen yhteiskuntaan – olisi edes alkeellinen turva (molemminsuuntainen). Mielestäni hyväksyttäviä vaikuttamisen keinoja ovat jo klassiset keskustelut, kirjelmöinnit (kyllä, ne oikeasti toimivat), mielenosoitukset (joissa ei loukata kenenkään nykyisiä oikeuksia, vaan keskitytään nostamaan ongelmia ja niiden ratkaisuja esiin) sekä tietenkin se pahamainen lobbaus.

On toki selvää, etteivät pienet piirit saa asiaansa esille mediassa helposti, joten ilkivalta ja kansalaistottelemattomuus saattavat tuntua houkuttavilta keinoilta päästä julkisuuteen. Yleensähän näin käy. Mutta mitä muuta sillä hetkellä tapahtuu, kun joku ryhmittymä päätyy julkisuuteen ilkivallan tai kansalaistottelemattomuuden johdosta? Samalla saatetaan aiheuttaa aivan tahtomatta hallaa muille samanmielisille ryhmittymille, jotka kuitenkin ovat nähneet toimintamahdollisuutensa paremmiksi lakien sisäpuolella. Kansalaistottelemattomuus ja ilkivalta pilaavat todella helposti täysin hyväksyttävän ja kunnioitettavankin ajatuksen mahdollisuudet. Kovin moni taho ei välttämättä ala yhteistyöhön muutosten aikaansaamiseksi, jos vastapuoli on syyllistynyt käytännössä rikolliseen toimintaan asiansa ajamiseksi.

Suurin ihmitetyksen aihe Jyväskylän talonvaltauksessa on talon valinta. Miksi valtaajat valitsivat PiC:n eli Polaarin Jyväskylän yliopiston kampukselta. Kyseessähän oli vain tilapäisesti suljettu rakennus, joka palautetaan yliopiston käyttöön korjausten päätyttyä. Ei sovi unohtaa myöskään valtaajien (ja muiden) ottamissa valokuvissa [valtaajien ottamia kuvia flickr:ssä] näkyviä töhryjä ympäri taloa. Olen kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen kanssa samoilla linjoilla, että töhryt saavat näyttämään tämän valtauksen näyttämään varsin lapselliselta ja kehittymättömältä toiminnalta (lue Jääskeläisen merkintä aiheesta).

Aiheesta on kirjoittanut myös Anna-Mari Kumarrun teatraalisesti kuiskaten lähemmäs -blogissaan otsikolla “Syyllisyys tekee kenestä tahansa syyttäjän”. Voin lämpimästi suositella luettavaksi, vaikken kaikkea aivan tuossa muodossa olekaan valmis allekirjoittamaan.

Valtaajien ajatuksiin voi tutustua Autonominen tiedekunta-blogissa, mutta varoituksen sananen on paikallaan. Etenkin blogin kommentointi on varsin kyseenalaista tasoltaan. Voisin sanoa, että välillä jopa siinä määrin, että olen valmis pitämään kirjoittajia vielä  todella paljon valtaajien menetelmiä alhaisemmalla tasolla.