Larko kirjoittaa Eniron painetusta puhelinluettelosta blogissaan otsikolla Ympäristöpommi räjähti eteisessä (10.4.2008). Painetun puhelinluettelon toimittaminen oletuksena jokaiseen kotiin ja vielä useampina kappaleina (tähän talouteen taisi tulla kolme eri julkaisijan puhelinluetteloa viimevuonna) on minusta varsin tyhmää. Suuri osa ihmisistä kuitenkin hakee nykyään puhelinnumeroita ja muita yhteystietoja Internetistä ja yksityisten ihmisten puhelinnumerot 020202:sta tai vastaavasta – kännykkänumeroitahan ei edes oletuksena merkitä painettuihin luetteloihin. Yritykset, joiden yhteystietoja ei löydy netistä ja sen lukuisista yritystietokannoista, eivät ansaitse asiakkuuksia kolmannella vuosituhannella, kuten Larkokin omassa kirjoituksessaan toteaa.
Minulla olisi varsin toteuttamis kelpoinen ehdotus puhelinluetteloiden painattamiseen ja jakeluun, sillä puhelinluetteloista kokonaan luopuminen on vielä liian varhaista. Jokaiseen talouteen jaettaisiin ensin kyselylomake, jossa kysyttäisiin halutaanko tähän talouteen painettu puhelinluettelo vaiko ei; oletuksena olisi tietenkin ei. Ja sen jälkeen luetteloa painettaisiin näiden tilausten verran ja ehkä hieman enemmän ihan varmuuden vuoksi. Tässä säästettäisiin rahaa ja luontoa. Luultavasti mainostajatkin olisivat tyytyväisempiä, kun tietäisivät, etteivät heidän maksamansa mainokset päätyisi suoraan paperikoriin.
Lopuksi vinkki vanhentuneista tai tarpeettomista puhelinluetteloista kärsiville. Puhelinluetteloita voi käyttää kasviprässinä laittamalla kasvit aina vaikkapa 10 sivun välein luettelon lehtien väliin ja sitten vielä muutama luettelo (tai jotain muuta painavaa) luettelon päälle painoksi.
En nyt kuitenkaan aio ryhtyä kasveja prässäämään. Toin juuri vähän aikaa sitten myyntiin menneestä vanhemipien asunnosta 39 vuotta sitten kesälomalla keräämäni kasvit. Se oli muuten viimeinen kerta, kun koululaisia sillä kesäläksyllä vaivattiin. :-)