Uusi tutkimustietoko?

HelsinginSanomat uutisoi, että influenssat saavat alkunsa Aasiasta ja leviävät sieltä Euroopan ja Afrikan kautta Atlantin ylitse. Tutkimuksessa seurattiin Influenssa [wikipedia] A:n (H3N2) leviämisreittejä. Uutisoiduissa tutkimustuloksissa on sellainen mielenkiintoinen juttu, että jo muutama vuosi sitten Jyväskylän yliopiston virusopin luennoilla minulle opetettiin, että influenssat syntyvät Kaakkois-Aasiassa.

Yritin löytää tuota alkuperäistä tutkimusta, mutta en löytänyt sitä tietokannoista. Ehkä sitä ei ole vielä luetteloitu.

Salasanojen ongelma

Koko maailma pyörii eräiden melko lyhyinen, mutta silti todella tärkeiden tekstinpätkien varassa, nimittäin salasanojen. Salasanoja ja pin-koodeja taitaapi olla jo lähes jokaisella suomalaisella ja aika monella niitä on jo ongelmaksi asti. Moni yksinkertainenkin palvelu, jossa oikeastaan ei ole mitään salaista saatika laskutusperustetta taikka käytännön palvelua vaatii rekisteröitymistä ja salasanaa. Tällaisia ovat esimerkiksi jotkin paikallislehdet (kuten Suur-Keuruu) ja erilaiset ohjelmistojen lataussivut. Näiden käytännössä tarpeettomien salasanojen lisäksi Internetissä liikkuva ihminen tarvitsee salasanoja foorumeille, sähköposteihin, kauppoihin, pankkeihin, kotisivupalveluihin, sanomalehtiin, jne jne jne. Muutama salasana on vielä helppoa muistaa, mutta kun salasanoja alkaa olla useampi kymmenen kasvaa houkus käyttää samaa salasanaa useammassakin palvelussa.

Using the same password for multiple Web pages is the Internet-era equivalent of having the same key for your home, car and bank safe-deposit box.

AP — Jordan Robertsson

Eli ei siis mitään yleissalasanoja! Pidemmänpäälle kannataa lyhentää salasanalistaa miettimällä mitkä palvelut oikeasti ovat tarpeellisia. Hyvät 30 hyvää salasanaa on helpompi muistaa kuin 31 hyvää salasanaa. Niin ja salasanan vahvuutta ei kannata testata netistä löytyvillä salasanatestereillä, sillä eihän sitä koskaan tiedä vaikka ne keräisivät salasanoja – myönnän olevani ehkä hieman paranoidinen tässä suhteessa. Tietenkin palveluiden salasanan vaihdoin yhteydesä olevia testereitä kannattaa käyttää ja niiden arvioita myös kuunnella.

Hyvän salasanan kriteereitä

Kaikki seuraavat kriteerit tulee täyttyä, jotta salasana olisi hyvä

1. Salasana ei saa olla missään merkityksessä tulkittava
• Ei kirja- tai yleispuhekieltä
• harvinaiset murteet vielä menettelevät, jos yhdistetään muihin salasanaa sekoittaviin tekijöihin
• Ei ammattislangia
• Ei lyhenteitä, kuten esimerkiksi RKP tms.
• Nämä pätevät kaikkiin kieliin.
• On siis ihan sama onko salasana tulkittavissa suomeksi tai vaikka kymriksi
2. Hyvä salasana on mahdollisimman pitkä (usein salasanan pituus on rajoitettu, joten käytä pisintä mahdollista salasanaa)
3. Hyvässä salasanassa on erilaisia kirjaimia, numeroita, välimerkkejä ja erikoismerkkejä
• Valitettavasti palvelut rajoittavat etenkin erilaisten erikoismerkkien käyttöä, mutta usein myös välimerkkien käyttöä
• Kirjaimista tulee käyttää sekä IsoJa että PiEniä kirjaimia ja kieleen sidonnaisia kirjaimia (suomessa å,ö,ä) – aina skandien yms. merkkien käyttö ei ole sallittua
• Kirjaimet ja numerot olisi hyvä sekoittaa keskenään, etenkin jos kaikesta huolimatta on halunnut käyttää salasanaa, joka on jossain määrin ymmärrettävää kieltä.

Jos nyt kuitenkin haluat käyttää jotakin ymmärrettävää tai ainakin lähes ymmärrettävää sanaa salasananasi, niin voit tehdä siitä vähemmän arvattavan seuraavasti

• Valitse sana, joka on mahdollisimman epäselvä ja sellainen ettei sitä todennäköisesti löydy sanakirjoista tai korpuksista.
• eli ei luonollista taikka kirjakieltä, erikoiset murresanat kelpaavat
• Valitsemasi sanan tulee olla sellainen, ettei se liity mitenkään Sinuun itseesi.
• Tee valitsemaasi salasanaan tarkoituksella joku hämäävä, mutta Sinun kannaltasi helposti muistettava kirjoitusvirhe tai kirjoita sana vaikka takaperin (huom! Kirjoitus virheen jälkeenkään sana ei saa näyttää luonnolliselta tai kirjakieliseltä).
• Lisää salasanaasi numeroita eteen, sisään taikka loppuun. Mieluiten ainakin kahteen erilliseen saarekkeeseen (jaat siis kirjaimet 2 – 3 osaan).

 

Salasanojen käyttämiseen/muistamiseen on muutama helpottava keino olemassa

1. Kirjoita salasanat muistiin.
   Siis tämähän kielletään melkein joka paikassa, mutta mielestäni tämä on paljon parempi tapa kuin käyttää samaa salasanaa jokapaikassa taikka käyttää samoja salasanoja pitkään (ja ehdottomasti parempi keino kuin käyttää selkokielisiä salasanoja). Tunnuksiesi turvallisuus on tässä tapauksessa yhtä hyvä kuin sen listan säilytyspaikan turvallisuus. Tätä vaihtoehtoa käyttäville suosittelen salasanojen kirjoittamista paperille (ilman käyttäjätunnuksia ja käyttökohteita) ja paperin säilyttämistä varmassa paikassa. On myös hyvä pistää jatkuvasti käytettävät salasanat eripaperille kuin ne harvemmin tarvittavat. Tällöin usein tarvittujen luettelon voi pistää vaikka lompakkoonsa (sehän yleensä on hyvin vartioitu paikka) ja harvemmin käytetyt vaikka lukollisen kirjoituspöydänlaatikon peräseinään teipattuna.
2. Näennäisesti satunnaiset salasanat
   Luo satunnaisen näköinen salasana jonkun rimpsun perusteella. Esim. Patriarkka Jaakobilla oli 12 poikaa: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Josef, Benjamin. Valitaan tästä rimpsusta vaikka joka kolmas (Ruuben-nimen ensimmäisen tavun kirjainten määrä) kirjain (tummennetut) ja saadaan: RbSeLvuDnflaAeskSusBji. Valitaan nyt saadusta ripsusta joka kolmas merkki alkaen toisesta merkistä (tummennetut) ja saadaan: bLDleSBi. Tämä näyttää jo melko hyvältä eikös vain. Tähän sitten lisätään numerot 6 (Jaakob-sanan kirjainten määrä) ja 12 (arvaatte varmaan mistä). Numerot kannattaa laittaa vähintäänkin kahteen paikkaan eli esim. 6bLD12leSBi.
   Periaatteessa salasanan voi ottaa jo tuosta ensimmäisestä kirjainten poiminnastakin, mutta tämä toinen poiminta tekee salasanan etsinnästä monimutkaisemman (siis jos joku alkaa pähkäilemään jotain ripsua saatuaan tietää, että kyseessä on näennäisesti satunnainen salasana – nykyteknologian ollessa kyseessä on tosin hieman kyseenalaista, että tällaista tapahtuu)
3. Salasanojen tallennus koneelle, helpperit yms
   Salasanojen tallentaminen koneelle ja helpperien käyttäminen on joskus ihan kätevää salasanojen käsittelyssä, kun salasanaan liittyvä tili on vain luku-oikeuksilla (esim. sanomalehden nettiversion lukeminen) eivätkä salasanan takana olevat tiedot ole luottamuksellisia. Tällöin ei periaatteessa tapahdu suurta katastrofia vaikka salasana päätyisikin jonkun haltuun esimerkiksi viruksen (tai muun haittaohjelman) tai vaikka selaimessa/helpperissä olevan reiän kautta. Salasanojen tallentamisessa on sellainen huono puoli, että ne ovat tallennettuja vain siihen yhteen järjestelmään, jolloin niitä täytyisi kuitenkin kaivella jostain käyttäessä toista järjestelmää. On syytä tallentaa nämä salasanat vain sellaisissa järjestelmissä, joissa ei ole muita käyttäjiä!
4. Harvoin käytettyjen salasanojen tilaaminen sähköpostiin
   Jos käytät jotain palvelua (esim. verkkokauppaa) vain harvoin ja palvelu tukee unohtuneen salasanan lähettämistä, kannattaa salasana suosista unohtaa ja tilata se uudelleen aina palvelua käytettäessä. Tämä tosin edellyttää palveluun ilmoitetun sähköpostiosoitteen jatkuvaa validiutta.

Kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan mielellään vastaan, niitä myös toteutetaan mikäli ovat tarpeeksi hyviä.

Innoituksena tähän kirjoitukseen toimivat ChicoER.com’n juttu Most computer users repeat passwords, at their peril sekä Digitodayn juttu Nainen vaihtaa salasanan suklaaseen 4 kertaa miestä useammin. Tuo suklaa juttu on kyllä todella uskomaton, olkoonkin että tutkimuksessa oli haastateltu vain vajaat 600 toimistotyöntekijää lontoolaisella rautatieasemalla. Voisikohan tutkimuksesta vetää johtopäätöksen, ettei ainakaan kannata palkata toimistoon sellaista naispuolista työntekijää, joka pitää suklaasta ja kulkee Liverpoolin aseman kautta. :D

Muistutus kriittisyydestä

Olemme jälleen kerran saaneet muistutuksen kriittisyyden tarpeellisuudesta uutisia luettaessa. Tällä kertaa se tuli apokalyptikoille niin rakkaan Apophis-asteroidin [Nasa] muodossa. HelsinginSanomat julkaisi STT/AFP:n uutisen, jonka mukaan saksalainen koulupoika, Nico Marquardt ”korjasi” Nasan tekemiä Apophiksen ratalaskelmia. Tuo törmäystodennäköisyydeksi vuoden 2036 ohitukselle saatu 1/450 ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Asiasta julkaistiin oikaiseva uutinen HelsinginSanomissa, missä Nasa (lue Nasan tiedote)ilmoittaa edelleen olevansa varma omista laskuistaan. Tähdet ja Avaruus lehden verkkosivuilla on lisätietoja aiheesta otsikolla “Apophis-uutisankka saapui Suomeen” – tähän sisältyy myös Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksen Karri Muinosen selitys, mikseivät satelliitit riitä kasvattamaan törmäystodennäköisyyttä 100-kertaisesti.

Edellinen suurempi mediakriittisyysmuistutus sattui Venäjän Pohjoisnapa-sukelluksen yhteydessä, kun Reuters välitti venäläisen tv-aseman lähettämää jutuntaustoituskuvaa todellisena kuvana meren pohjasta. Ja niin kuin me kaikki muistamme, olivat nämä taustoituskuvat peräisin Titanic-elokuvasta.

Enää nykypäivänä ei siis riitä, että uutisten toimittajana on jokin luotettavana pidetty taho, kuten vaikka Reuters tai AFP. Uutisiin tulee aina suhtautua kriittisyydellä, mutta se näyttäisi olevan kokoajan vaikeampaa, kun tarkan tiedon saatavuus ns. yleisissä medioissa alkaa olla yhä heikompaa. Lähtökohtaisesti voisi kai sanoa, että mitä erikoisempi tai järkyttävämpi juttu, sitä varmemmin se sisältää jotain epätarkkuuksia tai jopa väärää tietoa.  Vastuu on viimekädessä aina lukijalla.

Venäjän Pohjoisnapa-sukellukseen liittyvään kuva-sotkuun liittyen olen kirjoittanut seuraavat merkinnät:

• Missä kävitte Mir-1 ja Mir-2? (9.8.2007)
• Reuters, miksi seikoilet? (10.8.2007)

Tyhmimmän mukaan

Tietokone-lehden Tyhmin käyttäjä tietoturvan mittatikuksi -juttu muistuttaa, että tietoturvaa ei kannata suunnitella vain fiksujen insinöörien näkökulmasta, sillä se vähemmän fiksu käyttäjä saattaa tehdä jotain sellaista mitä fiksulle ei tulisi mieleenkään tehdä. Tästä vain tulee se ongelma, että tietoturva on kunnossa vain, kun tieto on erittäin paksuseinäisessä pankkiholvissa, jonka kaikki avaimet on jätetty holvin sisään sitä suljettaessa. Tämä siksi, että me suomalaisethan olemme viimevuosina luovuttaneet pankkitiliemme käyttäjätunnuksia, salasanoja ja avainkoodeja tuosta noin vain sähköpostitse.

Tästä päivästä lähtien Facebookissa

Tästä päivästä lähtien blogi-postaukseni Joka Tästä Käy Saa Tuntea ja Kauhistua -blogistani näkyvät myös Facebookin profiilissani. Keksin tämän luettuani DigiTodaysta jutun TypePadin Facebook aplicationista, jonka avulla voi peilata useammankin eri alustan päällä toimivia blogeja Facebookiin. Tätä bloginpeilausta ei ole kuitenkaan toteutettu tuolla TypePadin Blog It:lla, vaan Mirror Blogilla, jonka palvelut ainakin äkkiseltään vaikuttavat melko samoilta kuin Blog It:n.