Karva eli karvatukosta puolisoksi

Kaikkihan me olemme varmaan joskus miettineet millaista elämää roskokoreistamme tai muista jätekasoistamme sikiää, mikäli vain jättäisimme ne tarpeeksi pitkäksi aikaa omaan rauhaan. Tästä ajatuksesta kumpuaa Carita Forsgrenin novelli Karva (Usvazine 1/2008 [pdf] s. 4 – 9).

Novellin aihevalinta on todella kiehtova ja osoittaa hyvin sen vanhan totuuden, että kirjoittaa voi vaikka sian suolista, jos vain haluaa. Ehkä lopussa kuitenkin syyllistytään liialliseen tilanteen normalisointiin, kun paljastuu, että naapurin vanha rouva onkin yli-ikäinen biojätepussi ja päähenkilön isoisä kokoelma bakelliittiromua ja pyörän kumeja – bakelliittiromu on kyllä itsessään ihan hauska ajatus.

Klassisten satujen tavoin tämä novelli pitää sisällään hyvän opetuksellisen sanoman, toisen persoonaa ei voi lopullisesti muokata. Novellin nainen yrittää ensin väkivalloin kouluttaa karvatukosta mieleistään lemmikkiä, mutta heidän suhteensa muuttuu intiimimmäksi ja nainen muovaa karvatukosta mieleisensä miehen. Lopulta nainen joutuu kuitenkin hyväksymään sen tosiasian, ettei hän ole oikeasti pystynyt muokkaamaan itselleen haluamaansa miestä, vaan luonut illuusion omaan mieleensä. Karvatukko on edelleenkin karvatukko huolimatta ulkoisesta olemuksestaan. Nainen ei kuitenkaan halua luovuttaa ja tyytyä tavalliseen mieheen, vaan luo seuraavan puolisonsa kaapeleista ja piirilevyistä. Mahtaakohan tämä luomus olla yhtään edellistä parempi?

Carita Forsgrenin Karva-novelli on suoraa kritiikkiä naisia kohtaan. Niitä, jotka eivät pysty hyväksymään puolisoaan omana luonnollisena itsenään, vaan haluavat luoda itselleen täydellisen puolison keinotekoisesti.

Mainos: Usva 1/2008

Spekulatiivista fiktiota julkaisevan Usva-verkkolehden vuoden 2008 ensimmäinen numero on ilmestynyt, kertoo lehden vastaava toimittaja Anne Leinonen toimittajan spekulatiivinen lokikirja -blogissaan. Verkkolehden uusimman numeron (ja myös vanhemmat) voit ladata ilmaiseksi pdf-muodossa osoitteesta http://usvazine.net.

Aion kirjoittaa kommentteja uusimman Usvan novelleista, kunhan kerkiän niihin perehtymään. Ehkä ensi viikolla. En lupaa kuitenkaan mitään!

On mukava huomata, että Anne Leinonen on siirtänyt toimittajan spekulatiivisen lokikirjansa wordpress.com -palveluun, missä minäkin olen jo kohta vuoden majaillut. WordPressin suomalainen blogiyhteisö tarvitsee kokoajan lisää uutta verta!