GMO päätöksiä odotellessa

Euroopan Unioni on käsittelemässä kolmen gmo-kasvin viljely- ja käyttölupia, kertoo AP. Käsittelyssä ovat Bt-11 maissi (Syngenta AG), maissi  1507  (Pioneer Hi-Bred International Inc ja Dow AgroSciences) sekä Amflora peruna (BASF AG). Näistä kaksi ensimmäistä on tiettävästi tarkoitettu ravintokäyttöön, mutta Amflora peruna on sitä vastoin tarkoitettu teollisuuden tarpeisiin mm. betonin ja aikakauslehtipaperin raaka-aineeksi, tosin Amfloraa ehkä saatettaisiin myöhemmin käyttää myös eläinten rehuna.

Ympäristöjärjestöt Greenpeace ja Friends of the Earth Europe vaativat sääntöjä, jotka turvaisivat geneettisesti modifioitujen tuotteiden pysymisen poissa markkinoilta, kunnes niiden turvallisuus on perusteellisesti todistettu. Näinhän sen pitää tietenkin olla ja olen aivan varma, että kaikki osapuolet ovat tästä yhtä mieltä, mutta siihen se yksimielisyys sitten taitaa loppuakin.

GMO-kasvit ovat varmasti hyödyllisiä ja yksi ratkaisu globaaliin ruokapulaan, puhumattakaan erilaisista kierrätettävistä materiaaleista, joten niitä ei kannattaisi rajoitetaan yhtään ylimääräistä. Mistä me sitten tiedämme milloin gmo-tuotteita rajoitetaan ylimääräisesti ja milloin rajoitukset ovat tarpeen? – Sitä valitettavasti ei voida tietää etukäteen. Uuden käyttöön ottamiseen liittyy aina riskejä. Samanlaisia riskejä otettiin Suomessa perunan tullessa suomalaiseen ruokapöytään 1700-luvulla.

Geenimanipulaatiosta puhuttaessa on syytä muistaa, että ihmiset ovat tehneet sitä onnistuneesti jo satojen vuosien ajan, sillä kyseessä on aivan tavallisesta jalostamisesta – tässä geenien siirtämiseen käytetään biotekonogian kehityksen tuloksia jalostuksen nopeuttamiseksi ja tulosten parantamiseksi. Ja mitä geenien siirtämiseen lajista toiseen tulee, niin mikähän onkaan minkäkin geenin alkuperäinen laji. Monet kasvit sisältävät samanlaisia geenejä kuin eläimetkin ihan vain siitä syystä, että biokemialliset prosessit ovat perustaltaan samanlaisia molemmissa.