Mistä Hesarille korvaaja?

Varsin hyvään ikään ehtineellä HelsiginSanomilla oli ennen muinoin aika luotettavan ja arvostetun lehden maine, mutta tässä viimeisen parin vuoden kuluessa se maine on aika pahasti rapistunut. Lehden otsikointi on yhä useammin harhaanjohtavaa, joko ihan tarkoituksellisesti lukijoita houkutellakseen tai sitten vain toimittajien huolimattomuuden ja/tai ammattitaidottomuuden seurauksena. Uutisointi muutenkin on siirtynyt keltaisen lehdistön alueelle eikä enää voi olla varma vain uutista lukemalla onko sen julkaissut Iltalehti vai HelsinginSanomat. Koskahan keltaiset älähtävät reviirilleen tunkeutumisesta?

Mutta mistä me saisimme asiallisemman julkaisun HelsinginSanomien korvaajaksi? En opiskelijana ole lehteä koskaan tilannut, mutta vielä aiemmin ajattelin, että töihin päästyäni sen tilaisin. En ajattele enää.

Yläkaupungin Yössä huomenna

Virallisesti Yläkaupungin Yö alkaa vasta lauantaina 24.5. kello 10, kuten voimme lukea ohjelmasta, mutta minä aion tänä vuonna ottaa varaslähdön ja kiertää huomenna osan museoista, sillä huomenna perjantaina suurinosa museoista on ilmaisia normaaliin perjantaitapaan. Huominen ohjelmani näyttää siis suurinpiirtein tältä:

• lauantain ohjelman tulostus Mattilanniemessä
• Keski-Suomen museo: Juhani Saksan kiviveistoksia.
• Luontomuseo: Perintönä ympäristö, Jääkauden jäljet
• Galleria Utu: Niilo Kallion muistonäyttely
• Käsityönmuseo: Ateljeepukuja, Aava avartaa, Elävä kansallispuku
• Galleria Harmonia: Anu Vertanen – Grafiikkaa
• Holvi: Kesävieraat

Kirjastojen varashälyttimet

Mikä onkaan kirjastojen varashälyttimien funktio? Ne ovat kärsineet inflaation, kun kukaan ei enää jaksa kiinnittää huomiota niiden soimiseen. Nehän soivat vähän väliä ilman mitään sen kummenpaa syytä. Tänään kävin kahdessa kirjastossa, joista ensimmäisestä lainasin DVD-levyn ja mennessäni toiseen kirjastoon alkoi varashälytin soida, mutta kas kummaa lähtiessäni kirjastosta tämä samainen levy mukanani varashälyttimet eivät soineet. Tuntuu siltä, että varashälyttimien kuluttama virta ja niitä varten materiaaliin liimatut nauhat ovat suoranaista tuhlausta. Mitä jos katkaistaisiin virta varashälytinjärjestelmistä, mutta annettaisiin niiden porttien olla edelleen paikoillaan? Veikkaanpa, että niiden vaikutus olisi yhtä suuri, mutta kulut pienemmät. Etenkin kun luovuttaisiin niiden nauhojen liimailuistakin.

Onko kännyköiden jälkeen elämää?

Onko olemassa elämää ilman kännyköitä? Saako aikansa enää kulumaan paikallisjunassa, ellei takana istuva pimu kailota viimeöisistä seksihankkeistaan… ?

Oiva Knuuttila: Elämää kännyköiden jälkeen. Tekniikan näköalat 2|2008.

Myönnetään. Otin tuon sitaasin Oiva Knuuttilan kolumnista koska siinä mainitaan sana seksi ja seksihän on suoraanverrannollinen julkisuuteen ainakin tätänykyä. Kolumni silti on ihan asiallisesta aiheesta, sillä Knuuttila kysyy siinä mitä meille tulee kännyköiden jälkeen. Mielenkiintoinen kysymys ja ajattelinkin tähän listata muutamia visioita kännykän seuraajasta.

Kännykkä X saisi kooltansa olla nykyisen kokoinen, sillä pienempi olisi jo hankala käsitellä käsissä, mutta toki se voisi tarpeen mukaan olla hieman isompi, kunhan se vielä kivasti mahtuisi käteen. Ulkokuoren ja näppäimistön pitäisi olla sään- ja kulutuksen kestävää eli siis sen pitäisi selvitä hengissä saharan autiomaan hiekkamyrskyistä yhtä hyvin kuin etelänapamantereen tappavista pakkasistakin. Kosteuden kestävyys on myös oleellista, mutta ei nyt ehkä kuitenkaan Mariaanien haudan syvyyteen asti. Ehkä muutamaan sataan metriin – ei luulisi tulevaisuudessa olevan liian hankalaa.

Kännykä X:n tulisi käyttää normaalitilanteessa pääasiallisesti valmiiksi rakennettua IP-pohjaista verkkoa, mutta sellaisen puuttuessa toistensa kuuluvuusalueella olevat kännykkä X:t voisivat itse organisoida paikallisen tilapäisverkon, jonka kautta mahdollisesti pääsisivät yhteyteen varsinaisen verkon kanssa. Vaikkei paikallinen verkko ei olisikaan kytköksissä reaaliajassa ulkopuoliseen verkkoon se voisi tarpeen vaatiessa kerätä kaikki lähetettävät tiedostot yhteen kännykkä X:ään ja se lähettäisi ne automaattisesti eteenpäin päästessään kosketuksiin verkon kanssa. Hätäsanomat luonnollisesti voitaisiin lähettää kaikkiin verkon tavoittamiin kännykkä X:iin hätäkeskukseen lähettämistä varten. Hätäsanoma voisi sisältää automaattisesti liitettävän paikkatiedon ja esiasetuksien mukaisesti myös muita tietoja, mutta myös yksilöllisen ID:n jonka perusteella hätäkeskus tarkistaisi onko sanomaan jo reagoitu. Niin ikään hätäsanomat vanhentuisivat erikseen määriteltävän määräajan kuluessa.

Jokaisen kännykkä X:n sisältämät ohjelmistot riippuisivat täysin käyttäjänsä tarpeista, mutta voisin kuvitella, että sinne voisi sijoittaa ainakin mediasoittimen, sähköpostin, Internetselaimen, kalenterin, osoitekirjan, salausohjelman (sekä tietoliikenteeseen että tallennettaviin tiedostoihin) ja pelejä ajanvietteeksi (tietenkin). Jokaisessa X:ssä olisi sekä yksilöllinen RFID, jota käytettäisiin käyttäjän/X:n tunnistamisessa paikanpäällä ja myöskin RFID-lukija. Integroidun kameran tarkkuuden tulisi olla riittävä 2D-viivakoodien lukemiseen. Näiden varsin perusominaisuuksien lisäksi voisi olla kätevää, jos X:n saisi (radiotaajuudella/blue toothilla?) lukemaan langattomasti lähietäisyydelle sijoitettuja antureita/laitteita (yksilöitäisiin tunnuksin ja salauksin), tämä helpottaisi esimerkiksi käyttäjän terveyden seurantaa tietojen tallentuessa X:n muistiin (ja X voisi niin ohjelmoituna lähettää myös tiedot eteenpäin).

Kännykkä X:n tulisi oikeastaan olla ääniohjautuva, mutta myös kosketusnäyttö olisi suotava rinnakkaisena tiedonsyöttötapana – miten muuten voisitte kirjoittaa walesilaisen paikannimen sähköpostiinne oikein. Kaikesta teknologisesta kehityksestä huolimatta suosittelisin, että X:n paketissa toimitettaisiin viisi lyijykynää, kynänteroitin ja 80 sivun lehtiö. Ei ole kynää ja lehtiötä voittanutta!

Viimeisempänä vaan ei vähäisempänä on sanottava muutama seikka X:n käyttöjärjestelmästä. Ensinnäkin sen olisi oltava mahdollisimman yksinkertainen ja selkeä. Turhasta grafiikasta pitäisi päästä eroon. Selkeät suuret kosketusnäytön ikonit ja näppäimet hyvällä kontrastilla – sen minkä huononäköinen vanhuskin  näkee, näkee kyllä nuori super-nörtti-insinöörikin ja jos joku nyt välttämättä haluaa kikkailla väreillä ja muilla, niin siihen käyttöjärjestelmäänhän voisi ladata useita erilaisia teemoja.