Uutta ulkoasua

Jälleen kerran aika vaihtaa blogin ulkoasua. “Vaihtelu virkistää”, tavataan sanoa, mutta kuinka se mahtaa olla todellisuudessa. Joka tapauksessa olen nopea kyllästymään oman blogini ulkoasuun ja haluan aina jotain “parempaa” . Tässä siis tämänkertainen muutos. Uutena teemana käytän Ulysses Ronquillon Black Letterheadia. Alkemistinen otsikkokuvan alkuperäinen on löydetty Wikipedia Commonssista ja se on alunperin näyttänyt tältä. Kuvan muokkaamiseen olen käyttänyt Gimp 2.6 – ohjelmaa.

Miten olisi GM-mainosvälineenä?

Satuin tässä lukemaan sellaista aivojen nollauskirjaa kuin NYT (978-951-1-22035-0), jonka on kirjoittanut Michael Crichton. Kirjassa ei nyt mitään kovin nerokasta ole, mutta sieltä löytyi yksi vallan mainio ajatus. Seuraavat katkelmat ovat kirjan sivuilta 253 ja 254.

Näyttöön tuli kuva New Yorkin Times Squaresta iltavaloissa, sitten Tokion Shinjukusta ja Lontoon Piccadillystä. “Saturaatio on nykyisin globaalia. Kaupunkien aukioilla, teiden varsilla ja metro- ja rautatieasemilla on valtavan kokoisia mainoksia, myös suuria videonäyttöjä.

—

“Tuloksena on kuvatulva, aistiuupuminen ja tehonmenetys. Mitä me voimme tehdä tässä tilanteessa? Miten voimme edetä tänä uutena teknologian aikana? Vastaus saattaa olla kerettiläinen, mutta se on tämä.”

—

“Luonto”, Koss lausui juhlallisesti, “on täysin vapaa mainoksista. Luontoa ei ole vielä kesytetty…”

—

Näytöllä näkyvään riuttaan ilmestyi yhtäkkiä logoja ja sloganeita. Koralleihin ilmestyi teksti BP CLEAN. Ohi ui pieni kalaparvi, ja jokaisessa kalassa luki VODAFONE, VODAFONE.

—

“Ajatelkaa millaiset mahdollisuudet!” Koss kehotti.

 

Jos nyt ajatellaan niin kuin Koss kirjassa kehottaa, niin mahdollisuuksia todellakin on ja paljon. Miten olisi jos lintujen viserrys muutettaisiin yritysten tunnareiksi ja mainosmusiikiksi? Ja ruskan värjäämät kauniit lehdet, joita lapset ja koululaiset sekä askartelusta kiinnostuneet keräilevät, voisivat sisältää myös mainoksia (eri mainoksia kuin lehdet kesällä).

Ja miksi mainostaa vain luonnossa? Luontoahan on jo niin vähän, ettei suuri osa ihmisistä näe sitä kovin paljoa. Niinpä olisikin melko kannattavaa muokata ihmisten kasvoihin mainoksia. Vastaantulijoiden kasvoilta voisi lukea vaikkapa lähipubin tai pitserian mainoksia. Lastentarhan tätien kasvoilla voisivat tietenkin vaippamainosten lisäksi komeilla ehkäisyvälinemainokset. Eikö papin saarna kirkossa olisi huomattavasti tehokkaampi, jos kasvoilla olisi aiheesta riippuen kuva Helvetissä kärsivästä tai Taivaassa nauttivasta sielusta? Tai ehkä papin naamalle sopisi paremmin jokin seurakunnan lahjoitustilin mainos. Niin ja ihmisten genitaalialueille voisi tietysti laittaa sukupuolitautiklinikoiden ja lastenhoitotuotteiden mainoksia.

Kerrassaan mahtavaa! Eikös olekin?

Huomioita Turun käynnistä

Muutamia valaisevia huomioita siitä, miten käytin maaliskuun 28. päivän vuonna 2009. Listaus pyrkii olemaan kronologinen.

• Varsinais-Suomen peltoaukeat ovat puuduttavan samanlaisia. Kilometritolkulla tasaista aukeaa, jota siellä täällä halkovat tiet ja sähkölinjat. Aina välillä jossain näkyy rakennuksia: latoja, viljankuivaajia ja joskus maatalon pihapiirejäkin.
• Turussa on paljon kauniita rakennuksia, kuten Mikaelin kirkko, synagoga ja monta muuta sellaista, jotka ovat kaikki kuitenkin piilotettu kammottavien betonimöhkäleiden keskelle.
• Turun kauppahalli on mielenkiintoinen tuoksujen ja värien kokonaisuus. Lihatiskit tosin hieman etoivat.
• Turussa elää ja vaikuttaa yksi vallan mahtava ja ihana persoona, nimittäin Ihminen, joka tekee pitkästä matkasta monin verroin vaivan arvoisen. Ja hän on myös ehdolla TYY:n edustajistoon maagisella numerolla 123, jota suosittelen lämpimästi kaikille äänioikeutetuille.
• Turun rautatieaseman odotussalin aikataulunäyttö ei toimi edelleenkään (ei se toiminut kunnolla viimeksikään käydessäni Turussa). Tällä kertaa kellonajoista puuttui se ensimmäinen numero.
• Hengittävät kengät eivät ole hyvä vaihtoehto, vaikka niin voisi kuvitella.
• IC2 931 oli kymmenisen minuuttia myöhässä jo tullessaan Turun asemalle satamasta. Tämä juna on muuten ihan kiva vaihtoehto ja oma suosikkini, mutta juna on täynnä risteilyltä tulevia humalaisia suomalaisia – lieköhän vain lapset ja humalaiset lapset voisivat olla pahempaa.
• Elämäni ensimmäinen kerta lipuntarkastuksessa, mutta jotain tuttua tässä kerrassa oli. Viime kerralla ei ollut lipuntarkastusta, mutta yksi risteilymatkalainen oli hukannut lippunsa ja niin oli tälläkin kertaa. Tosin tällä kertaa hän oli hukannut sen konduktöörin ja lipuntarkastajan välissä. Käsittääkseni lippu kuitenkin löytyi lopulta.