Muutamia valaisevia huomioita siitä, miten käytin maaliskuun 28. päivän vuonna 2009. Listaus pyrkii olemaan kronologinen.
- Varsinais-Suomen peltoaukeat ovat puuduttavan samanlaisia. Kilometritolkulla tasaista aukeaa, jota siellä täällä halkovat tiet ja sähkölinjat. Aina välillä jossain näkyy rakennuksia: latoja, viljankuivaajia ja joskus maatalon pihapiirejäkin.
- Turussa on paljon kauniita rakennuksia, kuten Mikaelin kirkko, synagoga ja monta muuta sellaista, jotka ovat kaikki kuitenkin piilotettu kammottavien betonimöhkäleiden keskelle.
- Turun kauppahalli on mielenkiintoinen tuoksujen ja värien kokonaisuus. Lihatiskit tosin hieman etoivat.
- Turussa elää ja vaikuttaa yksi vallan mahtava ja ihana persoona, nimittäin Ihminen, joka tekee pitkästä matkasta monin verroin vaivan arvoisen. Ja hän on myös ehdolla TYY:n edustajistoon maagisella numerolla 123, jota suosittelen lämpimästi kaikille äänioikeutetuille.
- Turun rautatieaseman odotussalin aikataulunäyttö ei toimi edelleenkään (ei se toiminut kunnolla viimeksikään käydessäni Turussa). Tällä kertaa kellonajoista puuttui se ensimmäinen numero.
- Hengittävät kengät eivät ole hyvä vaihtoehto, vaikka niin voisi kuvitella.
- IC2 931 oli kymmenisen minuuttia myöhässä jo tullessaan Turun asemalle satamasta. Tämä juna on muuten ihan kiva vaihtoehto ja oma suosikkini, mutta juna on täynnä risteilyltä tulevia humalaisia suomalaisia – lieköhän vain lapset ja humalaiset lapset voisivat olla pahempaa.
- Elämäni ensimmäinen kerta lipuntarkastuksessa, mutta jotain tuttua tässä kerrassa oli. Viime kerralla ei ollut lipuntarkastusta, mutta yksi risteilymatkalainen oli hukannut lippunsa ja niin oli tälläkin kertaa. Tosin tällä kertaa hän oli hukannut sen konduktöörin ja lipuntarkastajan välissä. Käsittääkseni lippu kuitenkin löytyi lopulta.
