Pistän minäkin lusikkani julkisenpalvelun soppaan ja hämmennän, mutta vain pikkaisen.
YLE on hyvä olla olemassa julkisena palveluna, mutta onko nykyinen YLE julkisen palvelun Yle. Yleisradion rahoitusta pohtinut työryhmä teki varsin ennalta arvattavan, mutta oikeastaan aika järjettömän esityksen esittäessään arviolta 175 euron suuruista kaikille talouksille kuuluvaa julkisen palvelun mediamaksua. Työryhmältä puuttui rohkeutta katsoa asiaa uudesta näkökulmasta ja esittää nykyisen Ylen paljastelua. Yle on tällä hetkellä sekä liian suuri että suurelta osin julkisen palvelun tarpeisiin sopimaton organisaatio.
Nykyisestä Ylen ohjelmistosta vain pieni osa on sellaista, mikä mielestäni kuuluu julkisen palvelun piiriin. On totta, että tuleehan Yleltä paljon muutakin kivaa, jota silloin tällöin on mukava katsoa (vaikka itse en edes TV:tä omista), mutta ne eivät silti ole julkisen palvelun piiriin kuuluvia välttämättömyyksiä. Vain välttämättömät palvelut tulisi toimittaa julkisina palveluina – eiväthän sairaalatkaan tarjoa kosmeettisia amputaatioita julkisen terveydenhuollon palveluina.
Ylen pitäisi rajoittaa julkisen palvelun toimintansa kattamaan vain
- uutiset (suomeksi, ruotsiksi, saameksi, viitottuna ja englanniksi) sisältäen tiedeuutiset
- ajankohtaisohjelmat (suomeksi tai ruotsiksi, toinen kieli tekstityksenä)
- opetusohjelmat
Ylen kaupallisesti (ja mahdollisesti maksukortillisesti) rahoitettava osasto taasen voisi huolehtia kaikesta muusta, mitä Yle nykyään lähettää, mikäli Yle välttämättä haluaa jatkaa niiden tarjoamista. Kaupalliselle osastolle kuuluisivat myös Yle Areena ja Elävä Arkisto lukuun ottamatta uutis- ja ajankohtaisohjelmatallenteita.
Voisi myös pohtia kuinka perusteltua on tuottaa Areenaa ja Elävää Arkistoa nykyisessä muodossa ja laajuudessa, kun sen voisi ehkä (?) pienemmillä kustannuksilla toteuttaa vaikkapa Youtuben avulla, kuten muutamat muut TV-yhtiöt ovat kansainvälisesti tehneet (Youtubessakin on maarajaukset ihan yhtä hyvin kuin Areenassa nyt).
Ne jotka surevat tässä minun mallissani suomalaisen elokuva- ja dokumenttitarjonnan kohtaloa, niin onhan niiden tukemiseen olemassa muita keinoja tälläkin hetkellä. Keinoja, jotka sisältävät paljon paremman kontrollin rahojen käytöstä kuin Ylen rahoittaminen – vai ovatko esimerkiksi HBO-sarjat ja brittidekkarit kotimaista laatutuotantoa.
Yllä olevan mukainen julkisen palvelun Yle tarvitsisi yhden TV-kanavan, yhden radiokanavan (jotka voisivat hyvin pitkälti lähettää samaa ohjelmaa) sekä nettisivut, joten kustannuksien odottaisi putoavan aika paljon nykyisestä. Tämä osuus luultavasti pystyttäisiin helposti piilottamaan valtion budjettiin jonnekin edustuskulujen ja avustajapalkkioiden väliin.
