Sokea kanakin voi löytää jyvän

Perinteisesti olen pitänyt demokratiaa huonona systeeminä johtuen valtaapitävien (kansa) asiantuntemattomuudesta ja mahdollisesta välinpitämättömyydestä. Demokratiassahan jos 51% kansasta sanoo, että autonrenkaiden on oltava neliskanttisia, niin ne on muutettava neliskanttisiksi riippumatta siitä millaisia vasta-argumentteja esitettäisiin. Nyt tämä kansa näyttää kuitenkin yllättäneen minut positiivisesti, ainakin mitä seuraavaan otsikkoon tulee

Eriasia sitten on, onko tällä mitään merkitystä presidentti-instituution kannalta. Totuus kuitenkin on, että me emme tee mitään vallattomalla presidentillä, joka vain kuluttaa rahaa tekemättä mitään. Jos presidentin vallasta luovutaan, niin pääministeri on valittava suoralla kansanäänestyksellä valtiopäivävaaleista irrallaan, koska kansan täytyy nykymallisessa demokratiassa asettaa kaksi toisiaan kontrolloivaa mieluiten tasavahvaa toimijaa ajamaan kansan etua. Kansan valitseman presidentin tulee siis olla vahva, mutta yhtä lailla sen tulee nauttia Eduskunnan luottamusta ja päinvastoin.

Onnistunut vuoden turhake

Tämän vuoden turhakkeeksi on valittu ilotulitus, kertoo HelsinginSanomat (linkki uutiseen). Erittäin onnistunut valinta, koska kyseessä on kirjaimellisesti turha ja  kaiken lisäksi vielä varsin vaarallinen ja häiritsevä turhake. Minä en ole ilotulitusta vastaan noin periaatteessa, sillä on sitä suomalaisessa kulttuurissa toki vaarallisempiakin yksittäisiä asioita – en nyt mainitse, jottei eksytä harhapoluille – mutta nykyisessä laajuudessaan ja vapaudessaan ilotulitus on ehkä hieman liikaa. Jo pari vuotta sitten kirjoitin, että ilotulitusten myyminen yksityishenkilöille voitaisiin kieltää, jotta kauhukakaroiden – siis anteeksi, naapurin kullannuppujen – holtittomat paukuttelut ja niistä seuraavat onnettomuudet vähentyisivät edes kohtuullisesti. Ratkaisuni ilotulituksien järjestämiseen on, että esimerkiksi tietyn asuinalueen ihmiset (tai  vaikka mainoksena yrittäjät) voisivat muodostaa ilotulitusseuran, joka järjestäisi paikalle ammattitaitoisen ammattilaisen toteuttamaan ilotulituksen – ilotulituksen jälkeen seura tai ampuja voisi siivota paikat puhtaiksi roskista.

Mitä ilotulituksen ilmansaasteisiin tulee, niin tottahan se on, että ne saastuttavat aika turhaan, kun verrataan esimerkiksi johonkin työmatkaliikenteeseen tai muuhun – ei ole itseasiassa merkitystä sillä kuinka pieni yksittäinen saastutus on, vaan sillä kuinka tarpeellinen se on.

Saas nähdä montako ilotulituksen aiheuttamaa tulipaloa, fyysistä vammaa tai ilkivallan tekoa tämän vuoden vaihteen tienoilla tapahtuu. Melkopaljon uskoisin.

Tyypillistä, junat eivät toimi

Taas kerran junaliikenne jumitti koko tiistain, kertoo YLE (linkki uutiseen). Jutun mukaan kalusto ei kestä näitä arktisen kylmiä säitä, jotka koko Suomea tällä hetkellä koettelevat. Eli kun pakkasta on parikymmentä astetta tai enemmän, ei junaliikenteeseen ole luottamista, ainakaan nykyisellä kalustolla ja sen kunnossapito tasolla. Mihinkähän VR sijoittaa matkalippujen hintojen tarkistuksista saamansa lisä eurot, kun tekniikka ei kestä? Samaa tietenkin voi kysyä, myös Ratahallintokeskuksesta, kun vaihteistot eivät toimi pakkasissa. Vaikka kuinka puhutaan ilmastonmuutoksesta, on totuus kuitenkin se, että pakkasia tulee Suomessa edelleenkin olemaan – ei ehkä jatkuvasti, niin kuin vanhoina hyvä aikoina, mutta kuitenkin – ja pakkasten kanssa infran on vain pakko tulla toimeen tai siis olisi pakko tulla toimeen, jos joku nyt enää aukottomasti luottaisi rautatieliikenteeseen.

On se vaan mysteeri, kuinka aina syytetään vuodenaikojen normaalia säätä ongelmista. Talvella on normaalisti pakkasta, joten jos pakkasta nyt ei ihan yli 40 astetta ole, niin pakkanen ei kelpaa syyksi. Syksyllä puut pudottavat lehtensä, joten lehtien kasaantuminen raiteille tai vaihteisiin ei kelpaa syyksi junan kulun häiriöille. Ajoittain on ihan normaalia, että tuuli käy navakastikin, joten tuulen heittelemät oksat ja kaatuneet puut eivät kelpaa junan kulun häiriöiden syiksi. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta en viitsi, koska se olisi kuitenkin hyödytöntä. Todellisten syiden lista on jo niin lyhyt, että sen minä kirjoitan kokonaisuudessaan. Ainoa todellinen syy, miksi junat eivät kulje, on kelvoton suunnittelu ja toteutus. Olemme saaneet ihmisen Kuuhun ja kiertoradallekin on perustettu avaruusasemia, mutta edelleenkään kukaan ei ole suostunut rakentamaan rautatieverkkoa, joka kestäisi edes normaalit suomalaiset sääilmiöt puhumattakaan oikeista ennakoimattomista tekijöistä, jotka nekin ovat monesti seurausta huonosta suunnittelusta.

Saan kiittää hyvää onneani ja harvoja junamatkojani, etten vielä kertaakaan ole jäänyt mistään paitsi myöhästyneen tai peruutetun junavuoron takia. Omalle kohdalleni peruutuksia onneksi ei ole sattunut – onneksi lähes 100% tapauksista olisin voinut hätätilanteessa vaikka kävellä junalla kulkemani matkan, mikäli peruutuksia olisi ollut useampia.

Kuvateksti: Tähän tapaan rautateiden toimivuus varmistettiin vuonna 1955 Sveitsissä. Three Lions/Getty Images.