Kevätyö Jyväskylässä

Kuva: Riku Korvenpää. 2010. All rights reserved.

Näin posti jakaa kirjeitä Jyväskylässä

Itellan säästöbudjetti on ilmeisesti iskenyt postinjakajien koulutukseen ja toimittamattoman postin takaisin vastaanottajalle lähettämiseen. Miten muuten voi selittää sen,  että postinjakaja jättää rappukäytävään lojumaan pinkan kirjeitä, joiden vastaanottajia se ei ole pystynyt tavoittamaan. Ainakin ennen tällaiset kirjeet palautettiin lähettäjälle “Vastaanottaja tuntematon”-merkinnällä varustettuna. Tämä tänä aamuna rappukäytävästä saunan oven vierestä löytämäni pinkka ei todellakaan ole ensimmäinen laatuaan. Uskaltaako tässä enää jättää kirjeitä postin kuljetettavaksi lainkaan, kun ne päätyvät tietenkin rappukäytäviin humalaisten riepoteltaviksi ja uteliaiden naapureiden tutkittaviksi. Puhumattakaan millaiseen kuntoon rappukäytävä joutuu, kun jakajat sotkevat sen toimittamattomilla posteilla.

Jos tuo kirjenippu on tuossa vielä huomenaamulla, otan sen mukaani ja poikkean ohi mennessäni postitoimistolla kysymässä mitä he aikovat tehdä näille leväperäisille postinjakajillensa – jos saan ehdottaa, niin siirtäisivät ne työttömyyskortistoon.

Printtilehden elämisen oikeutus, toistaiseksi

Uutisia saa netistä pilvin pimein muodossa taikka toisessa ja on selvää, ettei nykyisen kaltainen painettu media pysty kilpailemaan reaaliaikaisen Internetin tietovirtojen kanssa, mutta printtilehtien aika ei kuitenkaan välttämättä ole ohitse – on vain kyse siitä, mitä kannattaa painaa ja mitä ei kannata. Uskoisin, että seitsemänä päivänä viikossa ilmestyvien lehtien kohtalona on pikkuhiljaa näivettyä netin uutistuotannon ajaessa heistä kokoajan ohitse. Mitä järkeä olisikaan painaa eilisen uutisotsikoita ja pikkujuttuja paperille. Eihän kukaan ole valmis sellaista lehteä tulevaisuudessa lukemaan, saatika maksamaan. Painetun median ainoaksi vaihtoehdoksi jää kehittyä nykyisestä otsikkojournalismista sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen keskittyvään analyyttiseen journalismiin. Painetun median tuotteella pitää olla arvoa vielä kahden tai kolmenkin viikon kuluttua painamisesta – arvoa, jota nykyisellä Hesarilla tai Iltalehdellä ei ole.

Printtilehti tulee kuolemaan, se on fakta. Jossain vaiheessa ei ole enää kannattavaa siirtää informaatiota paperilla tuottajalta lukijalle. Siinä vaiheessa analyyttisistä printtilehdistä muodostuu artikkelitietokantoja, joihin toimitukset sylkevät lisää informaatiota ympäri vuorokauden. Asiakkaat todennäköisesti eivät enää tässä vaiheessa hyödynnä informaatiota samassa tahdissa kuin sitä julkaistaan, vaan he keskittyvät kuluttamaan vain heitä kiinnostavien aiheiden artikkeleita riippumatta niiden ajallisesta tuoreudesta.

Uutistuotanto siis jakautuu yhä selvemmin kahtia. Luultavasti otsikkojournalismi säilyy tulevaisuudessakin lukijoilleen ilmaisena ja sitä julkaistaan joko mainosrahoitteisesti tai analyyttisten artikkelien toimittamisesta saaduilla kustannuksilla. Yhteiskunnan kannalta katsoen median jakautuminen kahtia on jonkinasteinen uhka demokratialle kansan köyhimmän osan jäädessä vain otsikkojournalismin varaan päätöksiä tehdessään. Yleinen kirjastolaitos luultavasti tulevaisuudessakin korjaa tätä ongelmaa resurssiensa rajoissa -  tosin kirjastokaan ei ole kaikkien saavutettavissa.