Mainosta Mänttä-Vilppulalle

Taannoinen järjestäytyneen huumenuorison kiinnisaaminen Mänttä-Vilppulassa on tuonut kaupungille huomattavaa julkisuutta ja näin ollen ilmaista mainosta. Osansa siitä mainoksesta luonnollisesti saavat myös Keuruu ja Tampere, joista myrkkyjä oli paikallisille huumenuorille toimitettu. Julkisuudesta kertoo hyvin se, että yksi asiaa käsittelevä Iltalahden juttu on päivän luetuimpien uutisten listalla ensimmäisenä. Kuinka moni muu paikallisuutinen Mänttä-Vilppulasta on noussut näin hyvään julkisuuteen viimeaikoina?

Muistaakseni sir Winston Churchill sanoi, että julkisuus on aina hyvästä oli se sitten negatiivista tai positiivista. Onkohan kaupunki keksinyt hyödyntää tätä jotenkin? Ehkä kaupunkiin voitaisiin venäläisten lomakylän sijasta rakentaa parantola huumenuorille – vähän Elämänmäen tohtori E.W. Lybeckin hengessä.

Sosiaalisesti rajoittuneet mellastavat

Tapaus Jessi Slaughter (oik. Jessica Leonhardt) osoittaa jälleen mitä sosiaalisesti kypsymättömät ja sosiaalisilta taidoiltaan rajoittuneet lapset/nuoret/aikuiset saavat aikaan, kun he saavat mellastaa Internetissä ja sen ympärillä vapaasti. Rajoitukset eivät ole ratkaisu tähän mellastamiseen – rajoitukset on tehty kierrettäviksi. Ainoa ratkaisu on kouluttaa näitä sosiaalisesti kypsymättömiä ja/tai rajoittuneita ihmisiä kohtaamaan toiset ihmiset kunnioituksella ja varovaisuudella niin Internetissä kuin fyysisessäkin maailmassa.

Suurin osa Internetin ongelmista johtuu siitä yksinkertaisesta, mutta pahasti vinksahtaneesta ajatuksesta, ettei Internet ole todellisuutta ja että sen takia siellä voi tehdä ihan mitä tahansa ilman seurauksia. Ihmiset täytyisi saada ymmärtämään, että Internet on yhtä todellinen paikka kuin lähiöpubi tai koulunkäytävä ja että ihmiset Internetissä ovat aivan yhtä oikeita ihmisiä kuin matkustajat bussissa tai asiakkaat kaupassa. Internetissä ja sen sosiaalisissa verkostoissa on paljon hyvää ja mahtavaa, kunhan ihmiset vain oppivat käyttäytymään netissä periaatteessa samojen normien mukaisesti kuin netin ulkopuolellakin. Eihän kukaan täysijärkinen alkaisi ahdistelemaan ihmisiä netin ulkopuolellakaan, joten miksi sitten netissä (ja sieltä ulos kummutenkin) pitää sitä harjoittaa asialle omistettuine foorumeineen ja muineen.

Kiusaaminen Internetissä ei ole vain kiusaamishetkeen rajoittuva ongelma, vaan Internetin ja sen palveluiden luonteesta johtuen kiusaamisen jäljet saattavat jäädä kummittelemaan verkkoon vielä pitkäksi aikaa ja kiusaamistarkoituksessa nettiin pistetty materiaali voi tulla vielä vuosienkin päästä vastaan tiedonhakijalle – on vain toivottavaa, että tiedonhakijalla on riittävästi medialukutaitoa asian tunnistamiseksi ja arvottamiseksi.

Tässä vaiheessa ja niillä tiedoilla mitä englanninkielisessä mediassa on liikkunut, on minun mahdoton sanoa mitään perusteltua itse Jessi Slauhterin tapauksesta ja sen osapuolten syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Asiasta kiinnostuneet voivat lukea vaikkapa seuraavia uutisjuttuja:

Internet tappoi jälleen

Aamulehdessä kerrotaan taas kuinka vaarallinen Internet on varmistunut opiskelijanaisen tappajaksi, vaikkakin oikeus on lähettänyt ihan fyysisen miehen mielentila- ja vaarallisuustutkimuksiin. Tällaisen mielikuvan ainakin saa Aamulehden uutisoinnissa, jossa korostetaan selkeästi naisen tutustuneen mieheen netissä. Tutustumisympäristöä tuskin olisi mainittu, jos tutustuminen olisi tapahtunut kaupallisen alkoholikultin pyhäkössä (baarissa) tai jossain muualla sosiaalisesti konservatiivisemmassa ympäristössä. Koska mediassa ymmärretään, että Internet on vähintäänkin yhtä turvallinen ja normaali tutustumispaikka kuin mikä tahansa muukin.

Lue: Nettituttu on syyllinen opiskelijanaisen kuolemaan (AL 16.7.2010).