PostADay–yritys

Kuten rakkaat lukijani ovat jo huomanneet, olen viime aikoina kirjoittanut blogiini melko harvakseltaan – minulla on kyllä ollut melko hyvä tekosyy. Vuoden 2011 aikana yritän kuitenkin päivittää useammin, tarkoitus olisi vähintäänkin yksi postaus per päivä – kuten otsikko antaa ymmärtääkin.

Olen siis liittynyt mukaan WordPressin PostADay/PostAWeek –aktivointiprojektiin, jonka tarkoituksena on aktivoida uinuvia bloggaajia julkaisemaan päivityksiä useammin.

Saas nähdä korvaako määrä laadun vai miten käy, mutta yrittänyttä ei laiteta ja lupaan ettei tänne tule ainakaan kovin montaa lorem ipsum –päivitystä.

Lue lisää:

• Challenge for 2011: Want to blog more often? (WordPress / Scott Berkun)
• The Daily Post at WordPress.com –blogi

Häiriköt parempaan moderointiin!

Vihreiden kansanedustaja Jyrki J.J. Kasvi tässä hetki sitten pohti blogissaan pitäisikö hänen alkaa kiristämään moderointiperiaatteitaan idioott…, siis anteeksi kansan syvien rivien kokemuksen rintaäänten, aiheuttaman häiriköinnin vaimentamiseksi. Vastaukseni on ehdottoman jyrkkä ja suora: kyllä ja ehdottomasti.

Huonosti moderoitu keskustelupalsta, oli se sitten missä yhteydessä tahansa, tappaa järkevän ja asioita eteenpäin vievän nettikeskustelun erittäin nopeasti. Kuinka kukaan jaksaisi keskustella tai lukea mistään kun suuri osa kommenteista kuuluu johonkin seuraavista kategorioista

• kommentoija ei ole edes yrittänyt lukua kommentoimaansa juttua.
• kommentoija kommentoi kokonaan asian vierestä tai jopa kauempaakin
• kommentoija vain haastaa riitaa tai vain sotkee keskustelua
• kommentista puuttuu asiasisältö. Nettikeskustelut eivät ole mitään vitsinheittopaikkoja, vaan asiallista keskustelua varten – vaikka voihin siellä kommentin lopussa joku kevennys olla, jos niin tahtoo.

Valitettavasti merkittävä osa lehtien keskustelupalstoista koostuu juurikin näistä yllämainittuihin kategorioihin kuuluvista viesteistä.

MTV3:n sivuilta löytyy tällä kertaa oivallinen malliesimerkki surkeasta keskusteluketjusta, joka todellakin kaipaisi aika raakaakin moderointia. Otsikolla Pekka Pouta: Tässä puolimetristen kinosten syy (14.12.2010) julkaistun jutun keskustelusta löytyy muun muassa seuraavantyyppisiä järjenjättiläisten kirjoittamia kommentteja:

snow man: jos katoll o lunt,ni on sitä maassaki.

Pulkkinen: No niin justiinsa

peku: suksi siperiaan

Petkutusta: Ai lunta ok talon katolla syy?

Banzai: Miksi maan etelärannikko on puolimetristen kinosten peitossa.?
Kun on satanut lunta.

aina: joku pistää paremmaksi

Yep: 10000v sitten oli jääkausi ja kukaan ei ihmetellyt, tä??

Syy on se: että on satanut paljon lunta

Suurin osa jutussa tällä hetkellä olevista kommenteista on esimerkkien kaltaista ehdottomasti moderoinnin poistettavaksi kuuluvaa kommenttia, jotka ovat vain häiriöksi. Ja turha valittaa, että kyse olisi mistään sensuurista ja sananvapauden rajoittamisesta, sillä sensuuri voi kohdistua vain sisällölliseen viestintään eikä mihinkään aivottomaan ja sisällöttömään hölöttämiseen.

Miksi ihmiset haluavat välttämättä kirjoittaa täysin aivottomia ja merkityksettömiä kommentteja uutisiin ja blogeihin?

Onko kyse pakonomaisesta tarpeesta sanoa jotakin, vaikka ei ole mitään sanottavaa?

Onko kyseessä jonkinlainen pahasti vinksahtanut oman egonsa pönkitysyritys – on niin super-hyper-mega-mageeta kun on saanut jotain nettiin toisten nähtäväksi, vaikka se olisikin vain “no niin justiinsa” tai “moi”?

Onko kyse samasta asiasta kuin bussipysäkkien ja vessanseinien kirjoituksissa?

Ihmiset, ajatelkaa mitä kirjoitatte netissä keskusteluihin! Jos minä joskus oikeasti haluan tietää mitä teidän alkoholin ja huumeiden sumentamissa päissänne liikkuu, minä voin aivan hyvin mennä lähimmälle rautatieasemalle tai lukea kommentteja bussipysäkin seinästä.

Keskustelun laatu paranee huomattavasti, kun saadaan poistettua kaikenmaailman häiriköt ja saadaan niiden tilalla oikeasti asioita keskustelevia ihmisiä.

Sotilaiden muistoksi

Tavallisesti muistamme vain niitä suomalaisia sotilaita, jotka taistelivat ja mahdollisesti myös kuolivat toisen maailmansodan taisteluissa, mikä on suuri vääryys, sillä sotilaat ovat antaneet henkensä alttiiksi monessa muussakin sodassa meidän kansamme ja maamme edestä. Tässä kohtaa pitää muistaa, että olemme myös olleet kiinteä osa Ruotsia ja taistelleet myös Venäjän keisarikunnan nimissä, joten sotia on muitakin kuin vain ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä meidän oma sisällissotamme.

Muistakaamme tänä päivänä niitä kaikkia sotilaita ja heihin rinnastettavia ihmisiä, jotka ovat taistelleet meidän kulttuurimme puolesta ja sitä osaltaan muokaten, aina muinaisajoista tähän päivään. Sillä kaikkien heidän uhrauksensa ovat muokanneet tätä päivää ja tulevaisuutta.

Seuraavassa listassa joitakin laiminlyötyjä sotiamme, suurempi lista meidän historiallisista sodistamme löytyy wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_historian_sodista). Paljon sotia ja konflikteja, joihin Suomi tavalla tai toisella edeltäjineen on joutunut osallistumaan, on jäänyt listojen ulkopuolellekin.

• 1150-luku, Eerik Pyhän I ristiretki “Suomeen”
• 1240-luku, Birger-jaarlin sotaretki “Suomeen”
• Keskiaika, Lukuisat Novgorodin hyökkäykset “Suomeen” ja vastaiskut
• 1495-97, Vanha  viha
• 1506-09, Juutti viha ja 1500-luvun tanskalaishyökkäykset
• 1563-70, Sota Tanskaa vastaan
• 1570-95, Pitkä viha
• 1596-97, Nuijasota
• 1600-29, Puolansota
• 1618-48, Kolmikymmenvuotinen sota
• 1655-61, Pohjansota
• 1700-21, Suuri Pohjansota (Kaarle XII)
• 1741-43, Hattujen sota ja pikkuviha
• 1788-90, Kustaa III:n sota
• 1808-09, Suomen sota
• 1830-31, Puolan kapina
• 1853-56, Krimin sota
• 1918-22 Heimosodat

Muistakaamme siis kaikkia sodissamme kuolleita ja taistelleita, älkäämme valitko ja nostako heistä viimeisimpiä erityiseen kulttiasemaan vain sen takia että he olivat viimeisimpiä tai henkilöitä, jotka saatamme tuntea. Jokainen sota ja konflikti vaikuttaa sekä siinä hetkessä että pitkälle tulevaisuuteen.

Älkäämme ainakaan perustelko sotilaittemme kunnioittamista valheellisella ja keinotekoisella kansallisidentiteetillämme, sillä se ei tee heille kunniaa sen paremmin kuin meille muillekaan, vaan on suureksi häpeäksi kaikille.