Jälleen joitakin kuvia minun ensimmäisen ja toisen luonnoskirjani sivuilta. Kuvat ovat geometrisia tutkielmia ja retkiä muotojen ja kuvioiden maailmoihin. Mitä kuvat edustavat? – Niitä kuvioita ja muotoja, joita ne esittävät. Kaikki kuvat viimeistä lukuun ottamatta ovat tylsästi nimeämättömiä. Viimeisen kuvan nimi on “Rakkauden kalterit”. Kuvien klikkaaminen ei johda taaskaan isompiin kuviin, koska niitä ei ole olemassakaan : )
Aamulehti kertoo Hesarin uutista siteeraten aika huolestuttavia faktoja Itellan epäonnistumisprosenteista. Itellan “uudet” lajittelukoneet rikkovat pelkästään Helsingissä 100 kiloa postia päivässä ja vuositasolla Itella onnistuu hukkamaan noin 8 500 lähetystä. Tuohon lukuun tietenkään ei oteta mukaan sellaisia lähetyksiä, joiden ei tiedetä hukkuneen – kuinka minä voisin tietää, jos joku mainoskirje tai kenties joku tärkeämpikin kirje hukkuu matkalla.
Ongelmalliseksi tämä kirjeiden katoaminen tulee siinä vaiheessa, kun viranomaisten ja yritysten lähettämät kirjeet eivät kulje perille ja niissä annetut päivämäärät menevät umpeen ennenkö vastaanottaja tietää kaivata niitä. Ongelma on, että virallisissa kirjeissä vastaanottajan katsotaan saaneen kirjeen tiedoksi seitsemäntenä päivänä lähettämisestä huolimatta siitä milloin se saapuu perille.
Tänä keväänä Itella onnistui hukkaamaan veroilmoitukseni, mutta onneksi minä osasin kaivata sitä ja sain valokopion verotoimistosta. Ja aiemmin Itella on palauttanut tiliotteeni pariin otteeseen vastaanottaja tuntematon -merkinnällä takaisin pankkiin. Tiettävästi kaiken muun postin olen kuitenkin onnistunut saamaan perille kutakuinkin ehjänä – joskus on kirjeen kulma tai epämääräisen lähetyksen tapauksessa sivu vähän nuhjaantunut, mikä on ihan ymmärrettävää.
Itellan palveluissa on kyllä paljon hyvääkin. Nykyään päiväposti tulee täällä maaseudullakin jo vähän jälkeen yhdeksän ja lähtevän postin saa laittaa omaan postilaatikkoon noudettavaksi. Eikä sovi unohtaa kirjeiden toisen luokan ottamista normaaliin käyttöön, mikä se on suuri säästö kirjoitteleville ihmisille.
Nykyään voisi kuvitella, että ensimmäisenä tietoa etsittäisiin Internetistä, mutta läheskään aina ei niin kuitenkaan tapahdu. Esimerkiksi tänään, kun naapuri kysyi paikallisen nuohoojan numeroa, ensimmäisenä plärättiin puhelinluettelon keltaiset ja harmaat sivut. Tietokoneen käynnistäminen ja sen ääreen meneminen olivat aivan liian hitaita keinoja verrattuna hyvin järjestettyyn puhelinluetteloon. Ongelmaksi vain muodostui nuohoojan tietojen puuttuminen puhelinluettelosta. Netistä onneksi löytyi sen haetun nuohoojan yhteystiedot, kun tiesi nuohoojan nimen.
Tällä Internet-aikakaudella ei yrityksillä ole edelleenkään varaa laiminlyödä näkyvyyttään muissa medioissa, kuten kätevässä ja kompaktissa puhelinluettelossa.
Täytyy myöntää, että vielä pari vuotta sitten ajattelin hieman yksioikoisemmin puhelinluetteloista, mutta kokemus karttuu iän myötä. Lue tästä mitä kirjoitin silloin – monelta osin olen kuitenkin edelleen vanhan kirjoitukseni takana.
