Aattoaamu2011 NÄYTÄ DIAESITYS

Koskahan lie ollut Keurusselkä auki jouluna? Joku sanoo, että siitä on nyt jo 70 – 80 vuotta, kun viimeksi on ollut. Mene ja tiedä. Meneehän se joulu näinkin, vaikka kyllä sitä vähän luntakin jo kaipaisi.

http://www.vr.fi/fi/index/aikataulut/liikennetilanne/junatkartalla.html

Miksi rajoja ei haluta asettaa? – Ne jotka valittavat holhoamista olevan jo liikaa, saavat mennä itseensä ja katsoa ympärilleen. Jos ihmiseltä itseltään ei löydy selkärankaa edes säälliseen käyttäytymiseen, tarvitsee hän ehdottomasti tukirangan valtion toimesta.

Historialliset vandaalit ovat varmaan ylpeitä heidän moderneista seuraajistaan.

Ongelmalliseksi tämä kirjeiden katoaminen tulee siinä vaiheessa, kun viranomaisten ja yritysten lähettämät kirjeet eivät kulje perille ja niissä annetut päivämäärät menevät umpeen ennenkö vastaanottaja tietää kaivata niitä. Ongelma on, että virallisissa kirjeissä vastaanottajan katsotaan saaneen kirjeen tiedoksi seitsemäntenä päivänä lähettämisestä huolimatta siitä milloin se saapuu perille.

Tänä keväänä Itella onnistui hukkaamaan veroilmoitukseni, mutta onneksi minä osasin kaivata sitä ja sain valokopion verotoimistosta. Ja aiemmin Itella on palauttanut tiliotteeni pariin otteeseen vastaanottaja tuntematon -merkinnällä takaisin pankkiin. Tiettävästi kaiken muun postin olen kuitenkin onnistunut saamaan perille kutakuinkin ehjänä – joskus on kirjeen kulma tai epämääräisen lähetyksen tapauksessa sivu vähän nuhjaantunut, mikä on ihan ymmärrettävää.

Itellan palveluissa on kyllä paljon hyvääkin. Nykyään päiväposti tulee täällä maaseudullakin jo vähän jälkeen yhdeksän ja lähtevän postin saa laittaa omaan postilaatikkoon noudettavaksi. Eikä sovi unohtaa kirjeiden toisen luokan ottamista normaaliin käyttöön, mikä se on suuri säästö kirjoitteleville ihmisille.

Tällä Internet-aikakaudella ei yrityksillä ole edelleenkään varaa laiminlyödä näkyvyyttään muissa medioissa, kuten kätevässä ja kompaktissa puhelinluettelossa.

Täytyy myöntää, että vielä pari vuotta sitten ajattelin hieman yksioikoisemmin puhelinluetteloista, mutta kokemus karttuu iän myötä. Lue tästä mitä kirjoitin silloin – monelta osin olen kuitenkin edelleen vanhan kirjoitukseni takana.

Jutussa kerrotaan, ettei osaston sihteerillä ollut oikeutta lukea potilaskertomuksia, joten tuntuu hieman leväperäiseltä, että ko. sihteerillä on ollut edes tekniset mahdollisuudet päästä niitä lukemaan. Jos henkilöllä ei ole lupaa lukea potilaskertomuksia, niin ei hänen käyttäjätunnuksellaan pitäisi niihin olla mahdollista päästä käsiksikään. Pelkkä tiedon tarpeen kysely (HS: Näin potilastietoja käsitellään…) ennen tietoihin käsiksi pääsemistä ei todellakaan ole riittävä oikeutuksen arviointi.

Sähköiset järjestelmät ovat tätä päivää ja tarpeellisia, mutta niiden suunnittelussa ja käytössä pitäisi olla enemmän tietoturvaosaamista ihan käyttäjätasolta lähtien. Asianmukainen tietoturva ei välttämättä tarkoita, että toiminnasta tulisi hidasta.

Niille, jotka haikailevat paperisen järjestelmän perään, voin vain todeta, ettei se olisi läheskään yhtä turvallinen ja tehokas kuin tämä nykyinen sähköinen. Paperisessa järjestelmässä ei tämä Haartmannin sairaalan sihteerin tapauskaan olisi koskaan tullut ilmi.